tammikuuta 23, 2018

Teemu Järvi Illustrations arvonta - 5v blogisynttärit jatkuvat taas...


Olen tässä jo pariin otteeseen lupaillut Marjon matkassa blogin 5v-synttäriarvonnan jatkuvan joten eikös tänään ole juuri sopiva päivä tehdä se! Ulkona on vähän vielä lunta jäljellä ja aamulla lauloivat jo talitintit iloisesti lähimetsässä. Pakkanenkaan ei ollut ainakaan pääkaupunkiseudulla yhtään liian purevaa aamulla. Päätin ilahduttaa teitä lukijoita tällä kertaa omalla suosikillani eli Teemu Järvi Illustrations - Forest Greetings sarjan tuotteilla. Nämä tuotteet ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Tyylikkään yksinkertaisia ja luontoon liittyviä käyttöesineitä kotiin, mökille, lahjaksi...


Tapasin muotoilija Teemu Järven viime syyskuussa TRE Helsingin aamiaistilaisuudessa ja pääsin juttelemaan hänen kanssaan enemmän Forest Greetings -luontosarjasta ja syntymisen taustoista. Korkealaatuisten käyttöesineiden sarja on saanut inspiraation luontoretkeilystä ja metsän parantavasta voimasta. Lisää Teemun ajatuksia voit lukea tästä.


Palkinnon ensimmäinen osa on Teemu Järven suosittu Forest Greetings -seinäkalenteri vuodelle 2018. Seinäkalenterin kuukausilehdillä seikkailee suomalaisen metsän lajikirjo ketusta talitinttiin.
Kalenteri on painettu ympäristöystävälliselle luonnonvalkoiselle paperille Suomessa. Kierreselys ja ripustuskoukku ovat trendikkäästi messinginvärit. Kalenteri on muuten tällä hetkellä loppuunmyyty Teemun omassa nettikaupassa ja sen arvo on 39€.


Palkinnon toinen osa on tammipuinen Forest Greetings -tulitikkurasia, joka on täydellinen mökkivieminen, pieni lahja tai tunnelmakynttilän syttyttäjä kotona. Rasian pintaa koristaa Teemun ihana ilves. Tuote on valmistettu Suomessa. Tulitikkurasia sisältää laadukkaat Sammon erikoispitkät tulitikut etteivät sormet pala kynttilöitä sytytellessä. Puisen rasian molemminpuolin on kestävät raapaisupinnat. Kun tulitikut jossain vaiheessa loppuvat voi rasian täytteeksi ostaa uusia Sammon tulitikkuja. Rasian arvo 22€.


Tänään ostin kotiin muuten tämän vuoden ensimmäiset tulppaanit. Ovat vielä ujosti nupuillaan maljakossa mutta varmasti jo huomenna ovat avautuneet. Huomasin juuri ottaessani tätä kuvaa, että maljakossa on liikaa vettä ja silloinhan tulppaanit kasvavat vain pituutta. Vähensin jo muutamaan senttiin niin kimppu pysyy aisoissa.

Tuotteet saatu pr-näytteinä.

Ja arvonnan säännöt ovat seuraavat! 

Jos liityt Marjon matkassa -blogin lukijaksi Bloggerissa saat 3 arpaa. 
Jos tykkäät Marjon matkassa -blogin Facebook sivusta saat 2 arpaa. 
Seuraamalla Marjon matkassa -blogin Instagram tiliä saat 1 arvan. 
Jos liityt lukijat blogit.fi saat myös 1 arvan. 
Jätä kommenttikenttää yhteystietosi ja kuinka monella arvalla olet olet mukana. 
Joku onnekas lunastaa siis itselleen molemmat palkinnot!

Osallistumisaika on 30.1. klo 18 saakka. Onnea kaikille arvontaan 


tammikuuta 21, 2018

Matkamessujen eksoottiset ja kotimaiset kohteet


Matkamessujen toiseen postaukseeni päätin valita mukaan sellaiset "once in lifetime" -kohteet, joista olen haaveillut yhtä kauan kuin lottovoitosta :) Kaukomatka kohteet ovat eksoottisia minulle koska en ole käynyt Aasiassa, Afrikassa enkä Etelä-Amerikassa. Enkä kenguruiden kotimaassakaan Australiassa. Kaikki nämä kohteet ovat toki pitkien lentomatkojen päässä mutta niistä löytyisi samettisia hiekkarantoja, kristallinkirkkaita vesiä, viidakoita, historiaa, isoja metropoleja ja totta kai sitä eksotiikkaa hyvän ruoan lisäksi.

Ikuisesta suosikistani kotimaan matkailusta haluan nostaa myös esille muutamia juttuja. Ihan uusiakin kohteita on mukana ja näissä ehkä tullaan vierailemaan vuoden 2018 aikana. Katsotaan nyt miten tämä vuosi tulee muotoutumaan matkailun suhteen ja mihin kaikkialle Marjon matkassa tullaan pääsemään. Haluan myös aina säilyttää pienen yllätyksellisyyden mukana mitä tulee tapahtumaan...


Japani on aina kiinnostanut minua eikä syynä todellakaan ole pelkästään se, että ole suuri sushin ystävä :) Ehdottomasti haluaisin joskus päästä viettämään hanamia Japaniin ja katselemaan kirsikankukkia mankain aikaan. Pääsaarilla paras kukinta-aika on maaliskuun loppupuolella. Tokion suurkaupungin sykkivän tunnelman kokeminen ja ruuhkaisuus värivaloineen houkuttavat. Toisaalta parhaat temppelit löytyisivät kuitenkin Kiotosta. Haluaisin nähdä myös aitoja geishoja (LUE: valokuvata myös) ja heidät kauniita pukujaan. Fuji-vuori olisi myös ehdottomasti "must to see" -listallani. Ja totta kai sushia haluaisin syödä ja paljon!



Dominikaaninen tasavalta kiinnostaisi minua luonnon, ilmaston ja valkoisten hiekkarantojen takia. Dominikaanisesta tasavallasta löytyy peräti 16 kansallispuistoa ja 67 muuta luonnonsuojelualuetta. Haluaisin päästä näkemään saaren runsasta linnustoa ja merikilpikonnia, jotka pesivät rannoilla. Myös Santiagon vuoristoalue olisi ehdottomasti kokemisen arvoinen alue.

Jo vuonna 1496 Kristoffer Kolumbuksen veljen perustama Dominikaanisen tasavallan pääkaupunki Santo Domingo olisi nähtävä. Kaupunki on vanhin eurooppalaisten perustama kaupunki Uudessa maailmassa ja myös Unescon maailmanperintökohde, jossa nähtävää ja koettavaa riittää.

Dominkaanisen tasavallan messuosastolla oli todella letkeä meno ja merenguen ryhmien tahdissa siellä tanssittiinkin. Upeat kansallispuvut myös lisäsivät osaston eksotiikkaa. Ehkä Karibian alueeseen tutustuminen olisi hyvä aloittaa juuri täältä. Ja lisäksi totta kai karibialainen ruokakulttuuri ja jambalaya, mahi-mahia, hummerit ja kaikki muut merenelävät maistuisivat minulle :)


Meksikosta olen haaveillut vuosia. Mexico Cityn museoissa voisin ihailla Frida Kahlon maalauksia ja Diego Riveran freskoja sekä tutustua atsteekkien aarteisiin. Mexico City on 20 miljoonan ihmisen kaupunki, joten tämän ihmisvilinän tahtoisin kokea edes hetkellisesti. Ehdottomasti haluaisin matkustaa Jukatanin niemimaalla ja nähdä Chichen Itzan, joka on yksi maailman seitsemästä ihmeestä. Olisi upeaa ja ehkä vähän karmivaakin seisoa pallokentällä, jossa intiaanit ovat pelanneet koripallon kaltaista mesoamerikkalaista peliä. Tässä pelissä nimittäin hävinneen joukkueen kapteeni tai ehkä koko joukkuekin saattoi päästä hengestään pelin loputtua...


Australia on ollut listallani jo vuosia. Hyvä ystäväni avioitui aussin kanssa ja on asunut Sydneyssä jo vuosia. En ole vieläkään vieraillut heidän luonaan vaan tapaamme aina ystäväni käydessä Suomessa. Totta kai Sydneyn arkkitehtuuri ja kaupunki itsessään kiinnostaa mutta silti haluaisin liikkua Australiassa muuallakin. Ehdottomasti Uluru eli Ayers Rockin mystinen punainen kivimuodostelma pitäisi nähdä. Suurta Valliriuttaa ei voisi jättää kokematta edes purjeveneestä käsin. Kakadun kansallispuisto on yksi Unescon maailmanperintökohde ja ehdottomasti "must to see"-kohde. Totta kai jos näin pitkälle matkustaa haluaisin myös poiketa Tasmaniassa ehkä myös Uudessa-Seelannissa... Huomaatteko kuinka "nälkä kasvaa syödessä" ja matkakohteet alkavat lisääntymään kun miettii tarkemmin mihin haluaisi matkustaa :)


Indonesia, maailman suurin saarivaltio on hyvin kaukainen haave vielä. Lähinnä luonto, meri ja temppelit houkuttaisivat tänne ja Balihan valitsin jo edellisessä postauksessa elämyskohteekseni. Osastolla tarjottiin muuten hyvää kahvia, joka ei kuitenkaan tainnut olla Kopi Luwak "kissan kakkakahvia" :D


Afrikka on ikuisuushaave! Karen Blixenistä kertova Minun Afrikkani -elokuva teki joskus nuoruudessani minuun lähtemättömän vaikutuksen. Vaaleapunaisia flamingoja suurina parvina turkoosissa vedessä, savanneja, norsuja, leijonia, kauniita maisemia silmänkantamattomiin. Muutama ystäväni on ollut Keniassa safarimatkalla ja heillä on ollut pelkästään positiivisia asioita kerrottavana Afrikasta.


"Earth is calling" joten siirrytäänpäs takaisin nyt haaveiluista Suomen kotoisalle maaperälle. Lapissa olen käynyt lapsuudessani ja nuoruudessani todella monen monituista kertaa vanhempien kanssa kun kiersimme Suomea. Aikuisiällä en ole vieraillut kuin Rovaniemellä joten olisiko aika ottaa suunnaksi kaukainen pohjoinen tänä vuonna?

Inari-Saariselkä matkailun osasto oli Matkamessuilla hyvin esillä ja osastolla oli paikallistakin väriä saamelaisten kansallispukujen muodossa. Inari-Saariselkä lupaa tarjota ainutlaatuista luontoa ja elämyksellisyyttä; kansallispuistot, järvialueet, joet ja tunturit. Revontuletkin loistavat taivaalla jopa 200 vuorokautta vuodessa! Porojakin olisi kiva taas nähdä todella pitkästä aikaa.


Toinen kiinnostava kohde voisi olla Pyhä-Luoston kansallispuisto. Itä-Lapissakin olen lapsena käynytkin ja mieleen ovat jääneet kauniit tunturimaisemat, erämaa-alueet ja ihana hiljaisuus. En tiedä olisiko minusta vaeltamaan Lapissa päivätolkulla mutta lyhyitä päiväretkiä voisin hyvinkin tehdä. Lapin lumo oli myös mukava kokea näin aikuisena.


Ähtärin eläinpuisto on tuttu kohde minulle lapsuudestani. Muistan kuin sudet ulvoivat kun kävelimme Hotelli Mesikämmenestä takaisin mökkikylään, jossa asuimme. Lapsesta se oli tosi jännää! Ähtäriin saapuivat viime viikolla Pyry ja Lumi pandat, jotka eivät muuten nuku talviunta. Ähtäri on ihan varmasti yksi matkakohteeni tänä vuonna. Ja jos hyvä tuuri käy voitan itselleni arvonnassa "paikan eläinhoitajana" yhdeksi päiväksi :) Näen jo sieluni silmin kuinka kiikutan bambua pandoille!


Porin asuntomessut järjestetään 6.7. - 5.8.2018 ja täällä tullaan ihan varmasti poikkeamaan. Tänä vuonna messuteemana on asuminen läpi ihmiselämän. Porissa on toki paljon muutakin nähtävää, joka sitten yhdistetään vierailuun: Yyteri, Keski-Porin Kirkko, Juseliuksen mausoleum, Porin taidemuseo ja Rosenlew museo.


Totta kai Raaseporin ja Hangon seuduilla varmasti liikutaan tänäkin vuonna. Kestosuosikkini! Tuo Hangon Regatta Spa olisi mukava päästä kokeilemaan ja katsomaan onko sen maisema merelle todella niin upea mitä muut ovat hehkuttaneet.


Seikkailua Saariston Rengastiellä jatketaan varmasti myös ensi kesänäkin. Otetaanko haltuun joku uusi kohde ja mikä se mahtaa olla jää nähtäväksi. Iniö ja Rymättylä kiinnostaisivat. Ikuinen suosikki Kustavi myös ja totta kai Taivassalo. Kaikkea kivaa olisi tarjolla ja tässä on ihan vaikeuksia valita!


Myös Ahvenmaalla olisi kiva piipahtaa. Olen lukemattomia kertoja pysähtynyt matkalla Ruotsiin Maarianhaminassa mutta mielestäni en ole siellä käynyt. Pitää varmasti tarkistaa isältäni olemmeko käyneet siellä lapsuudessani. Itse muistan etten olisi käynyt mutta hyvin voin muistaa myös väärin.


Löytyikö minun eksoottiset ja kotimaiset listauksesta yhtään teitä lukijoita kiinnostavia kohteita? 
Jos kävit Matkamessuilla löysitkö uusia matkakohteita tai saitko ideoita mihin matkustaa? 
Mihin olet ajatellut matkustaa seuraavaksi koti- ja ulkomailla?

Hyvää sunnuntaita kaikille 

tammikuuta 20, 2018

Matkamessuilla kohtaa koko maailman!


Terveisiä Matkamessuilta Messukeskuksesta! Kävin piipahtamassa ammattilaispäivänä torstaina uhmaten lumi-infernoa ja eilen tein toisen iltavisiitin Pasilaan lievittämään ikuista matkakuumettani. Minulla oli monta vuotta jääkaappini ovessa mietelause "The world is a book, and those who not - travel - read only a page." Kun russeliriiviöni Minnie muutti meille asumaan olen matkustanut vähemmän Suomen rajojen ulkopuolella lukuunottamatta kahden kolmen päivän työreissuja. On sääli jättää koiraa hoitoon kun sitä tulee ikävä ja usein myös hoitopaikan hommaaminen ei ole helppo juttu. Kotimaassahan viiletämme kyllä ja lähiseuduilla.

Mutta aina voi haaveilla matkoista ja suunnitella niitä. Tässä ensimmäisessä postauksessa keskityn Euroopan kohteisiin, joihin mielelläni matkustaisin. Aloitetaan tämä juttu kuitenkin Finnair Holidays osastolta, jossa oli Instagram kilpailu. Tarkoituksena oli ottaa kuva omasta suosikkielämyksestä osastolla. Siellä oli ihana italialainen katumiljöö, jossa kilpailupalkintona oleva valkoinen vespakin oli mukana. Kuin suoraan Sinkkuelämästä oleva lukuisilla ostoskasseilla varustettu New York katunäkymä - so chic! Ja kolmantena seesteinen sininen ovi Balilta ja buddhan pää. Koska en koskaan ole ollut Balilla valitsin sen :) Finnairin osasto oli muuten yksi messujen tyylikkäimmistä.



Aurinkomatkojen standilla olisi saanut ikuistaa itsensä narukeinussa meren äärellä palmujen katveessa. Ai, että tuo maisema alkoi polttelemaan ja auringon sekä lämmön odotus vain lisääntyi. Aurinkomatkat on tutkinut vapaa-ajan matkailun trendejä niin maailmalla kuin Suomessakin. Suomalaisten lomamatkailijoiden lomanvietossa korostuvat tällä hetkellä erityisesti lomailun helppous, uudenlaiset kokemukset, lomailun paikallinen tuntemus sekä hyvinvoinnin maksimointi.


Espanja, Kanariansaaret ja Baleaarit toivat paljon muistoja mieleen. Ikisuosikkini Barcelona, Katalonia ja Costa Brava  houkuttaisivat taas. Mallorcan Joan Miro museossa en ole ehtinyt käydä ja totta kai kengät kiinnostaisivat - Mallorca on kenkäteollisuuden keskus! Serra de Tramuntanan vuoristo on Unescon maailmanperintökohde, joten sekin olisi kiva koe.

Atlantin puolella Teneriffa ja Lanzarote on jo koettu mutta mieli nähdä miltä kuvankaunis Fuenteventuran saari näyttää. Millenium-matkalla vuosituhannen vaihtuessa olin Lanzarotella ja ihailimme aurinkoa, joka paistoi Fuenteventuran päällä koko ajan ja meidän saarella satoi vettä. Toki Lanzarotella Cesar Manriquen arkkitehtuuri ja taide tuliperäisen maiseman lisäksi vetäisi sinne.



Ikuinen haaveeni olisi kyllä päästä Bilbaoon ja nähdä ihan livenä Biskajanlahti. Olen kokenut hirveän myrskyn ja ilmakuopat lentokoneessa kun lensimme myrskyisän Biskajanlahden yli - ikimuistoinen kokemus, jossa seikkailtiin pitkin Eurooppaan tehden välilaskujakin kun Ranskan ilmatila oli suljettu.

Bilbaon arkkitehtuuri ja ne lukuiset kuuluisat rakennukset, joista on nähnyt vain kuvia kiinnostaisivat. Guggenheimin lisäksi kaupunki on pullollaan sekä uutta että vanhaa katsomisen arvoista. Olisin myös mielenkiintoista kokea Baskimaan ruokakulttuuri ja seisoa Biskajanlahden rannalla katsomassa tätä merialuetta.


Mi piace Italy Olen kolunnut Italiaa junalla, seuramatkoilla, tehnyt sinne jopa häämatkani ja lukemattomia muita reissuja. Kiertänyt Sisiliaa miettien ollaanko enää edes Italiassa. Nähnyt Napolin roskaisuuden, Pompeijin rauniokaupungin ja käynyt Caprilla ihailen Alex Munthen huvilan huikeaa terassinäkymään merelle. Kaikki tiethän vievät Roomaan, jossa muuten on nähtävää aina vaikka siellä olisi käynyt kuinka monta kertaa. Milano ja muoti ne lukemattomat liikkeet, joiden takana olen seissyt huokaillen. Milanon tuomiokirkon kupolin kiipeäminen oli kaikkien hikipisaroiden arvoista. Tännekin veri taas vetäisi...


Uusia kiinnostavia kohteita voisi olla Kroatia, jota niin monet siellä käyneet ystäväni ovat kehuneet. Adrianmeren toisella puolella oleva Italia on vaikuttanut Kroatin keittiöön ja kulttuuriin. Splitin roomalaisajan vanha kaupunki polttelee ja totta kai myös Istrian niemimaa, josta löytyy Pulan kaupunki. Pulan vanhankaupungin kadutkin on edelleen päällystetty roomalaisaikaisilla kivillä ja totta kai amfiteatteri, riemukaari ja Augustuksen temppeli houkuttavaa. Hyvänä bonuksena aurinko ja mahdollisuus uida - ei paha sanoisin joten mietintämyssyyn hautumaan!


Puola on valloittanut sydämeni työmatkan kautta Varsovaan toissa kesänä. Krakovan vanhakaupunki on Unesco-kohde ja toisin kuin Varsova siellä arkkitehtuuri on oikeasti vanhaa. Täällä voisi istua katukahviloissa ja nauttia upeista taloista ympärillä upottautuen historiaan. Myös puolalainen ruokakulttuuri oli mielenkiintoista. Wavelinin linnasta löytyy jopa Leonardo da Vincin maalauksia ja Kazimierz kiinnostaisi myös. Pohdin pitkään Puolan osastolla myös menoa Auschwitziin - olisiko se liian hyytävää ja mieleen kummittelemaan jäävää? Toisaalta historiaa ei voi kieltää/unohtaa ja kävinhän Varsovan Polin-museossakin. Isoäitini kävi aikoinaan ja muistan lukuisia hänen tarinoitaan paikasta...


Toki Puolan Sopot ja Gdansk olisivat kiinnostavia. Gdanskista olen haaveillut jo pitkään luettuani useiden tuttujen matkakertomuksia tästä värikkäästä vanhasta hansakaupungista. Paljon vanhaa arkkitehtuuria, lyhyt parintunnin lentomatka ja Puolan edullisuus houkuttelevat myös. Mahdollisuus vierailla myös muissa kolmoiskaupungin osissa Sopotissa ja Gdyniassa tekee kohteesta kiinnostavan Erittäin poltteleva kohde minun "must to see"-listalla.


Tänä vuonna Viro, Latvia ja Liettua täyttävät 100 vuotta - onnittelut! Latvian Riikassa olen käynyt useita kertoja ja pakko myöntää, että taas polttelisi piipahtaa siellä ihailemassa art nouveau -arkkitehtuuria tai meille kotoisammin jugendia. Hyvät shoppailumahdollisuus yhdistettynä historiaan ja arkkitehtuuriin viehättävät aina minua.

Messuilla Latvian osastolla löysin myös uuden mielenkiintoisen kohteen - Itä-Latvian. Gaugavpils eli Väinälinna on Latvian toiseksi suurin kaupunki. Taidemaalari Mark Rothko on kotoisin täältä ja kaupunki on ainoa paikka Itä-Euroopassa, jossa on näytteillä taiteilijan alkuperäisisä töitä. Taideskeskus sijaitsee vielä mielenkiintoisessa historiallisessa Daugavpilsin linnoituksessa. Linnoitus on valtava alue, jossa on paljon katsottavaa kaupungin muun arkkitehtuurin lisäksi. Matka Riikasta junalla tai autolla kestää kolmisen tuntia - ei paha tuumin ja mietintämyssyyn meni tämäkin.

Messukeskus tarjosi Bloggaajanpassin Matkamessuille.

Matkamessut ovat auki vielä tänään ja huomenna sunnuntaina. 
Toinen messupostaukseni ilmestyy tässä lähipäivinä joten pysy kuulolla 

tammikuuta 16, 2018

Alvar Aallon Paimion parantola on todellinen funkis helmi


Seison Paimion parantolan edessä elokuisena sunnuntai iltapäivänä. Kesän viimeinen esittelykierros yleisölle on kohta alkamassa Alvar Aallon varhaisen funktionaalisen kauden päätyönä pidetyssä rakennuksessa. Ihmisiä alkaa vähitellen kerääntymään rakennuksen pihalle sisäänkäynnin eteen. Pääosin ulkomaalaisia turisteja ympäri maailmaa mutta joukossa muutamia meitä arkkitehtuurin ystäviä myös kotimaasta.

Päässäni risteilee paljon ajatuksia. Olisiko tätä rakennusta olemassa ellei tuberkuloosibakteeri olisi vaatinut ihmisten eristämistä parantoloihin? Olisiko Aalto koskaan suunnitellut mitään näin nerokasta rakennusta, jota hän itse kutsui "mediciniseksi instrumentiksi" ilman tuota kavalaa pöpöä? Olisiko modernin muotoilun klassikkoyritystä Artekia koskaan edes perustettu? Tai Aallon legendaarista ja sulavalinjaista Paimio-tuolia suunniteltu ilman Paimion parantolaa täällä metsän keskellä?


1900-luvun alusta lähtien oli ympäri Suomea rakennettu parantoloita tuberkuloosiin sairastuneita varten. Parantola paikkojen valinnan tärkein kriteeri oli, että maaperän tuli olla hiekkaa tai soraa. Parantolan piti myös sijaita mahdollisimman korkealla paikalla havumetsän keskellä. Uskottiin, että kuiva, puhdas ja otsonipitoinen ilma parantaisi tuberkuloosin sairastuneet. Tuberkuloosiin ei ollut keksitty vielä lääkettä ja sairastuneet potilaat haluttiin myös eristää terveestä väestöstä.


Paimion parantolan avoin suunnittelukilpailu järjestettiin loppuvuodesta 1928 ja sen tulokset julkistettiin 1929 puolella. Alvar Aalto oli 30-vuotias nuori arkkitehti, joka oli niittänyt jo mainetta mm. Turun messujen paviljonkirakennuksen ja Turun Sanomien uuden toimistorakennuksen suunnitteluprojekteissa. Aalto osallistui kilpailuun ja hän voitti sen työllä "Piirretty ikkuna".


Kilpailuohjelma piti sisällään koko sairaala-alueen suunnittelun. Aallon suunnitelmassa viuhkamainen päärakennus jakoi toiminnot rakennuksen eri siipiin. Lääkärien ja henkilökunnan asuinrakennukset oli sijoitettu vapaasti maastoon päärakennuksen ympärille. Päärakennuksen siivet oli tarkkaan mietitty ilmansuuntien mukaan. Potilashuoneet oli suunnattu aamuaurinkoa kohden kun puolestaan makuuhallisiipi suoraan etelään. 


Tuberkuloosin hoito pohjautui 1950-luvulle saakka raittiiseen ilmaan, hyvään ravintoon, lepoon ja sopivaan liikuntaan. Em. pyrittiin parantamaan yleiskuntoa ja lisäämään vastustuskykyä tautia vastaan. Lääkkeitä oli vain yskän hillitsemiseen, ruokahalun kohottamiseen ja kuumeeseen. Keuhkotauti pääsi leviämään väestön keskuudessa koska terveydenhuollon taso oli heikkoa ja asuinolosuhteet huonoja. Paljon ihmisiä muutti maaseudulta kaupunkeihin, joissa asuttiin hyvin ahtaasti työväenasunnoissa. Ihmiset olivat myös tietämättömiä ja välinpitämättömiä sairauden tarttumisen sekä leviämisen suhteen. Ei siis ihme, että kouluissa, junissa, raitiovaunuissa jne. oli kylttejä "Spotta ej på golvet - Älä sylje lattialle." 


Aallon kilpailuehdotus oli modernin arkkitehtuurin - funktionalismin - läpimurto. Paimion parantolaa rakennettiin vuosina 1929-1933. Alvar Aalto käytti Paimion suunnittelussa Le Corbusier'lta saamiaan vaikutteita. Uuden arkkitehtuurin mahdollisuuksia käytettiin myös standardisoinnin ja hygienin hyväksi. Paimiossa mm. valaisimien ympärillä on suojakuvut estämään tubi-bakteerien tarttuminen niihin ja helpottamassa puhdistamista. Aulatilojen vaatenaulakoista ei löydy perinteistä sokkelia vaan ne on nostettu metallisten jalkojen päälle siivouksen helpottamiseksi. Potilashuoneiden seinälle kiinnitetyt vaatekaapit ovat todella nerokkaita. Pyrittiin välttämään kaikkia teräviä kulmia ja koloja, jossa pöpöt pesisivät parantolassa.



Paimion parantolassa on näkyvillä funktionalismi hyvin selkeästi. Rakennusten ulkoseinät on suunniteltu vaaleiksi ja sileiksi. Parantolan ikkunat on sijoitettu nauhamaisesti seinille. Ikkunat ruokasalissa ovat kuitenkin huikean suuret - lattiasta kattoon - päästäen auringonvalon tulvimaan tilaan. Tasakattoisten rakennusten muodot ovat geometrisen täsmällisiä kappaleita mutta silti rakennuksissa on mukana ihmisläheisyys ja inhimillisyys.

Funkisrakennukselle tyypillisiä tehostevärejä näkyy Paimiossa paljon. Puhtaita värejä, sinistä, punaista vihreitä ja oransseja on julkisivujen rakenneosissa. Ikkunapuitteet ovat puolestaan tammenvärisiä. Seinäpinnat on maalattu kevein ja haalein sävyin. Valkoista, vihertävää, kellertävää ja harmahtavaa. Portaikon keltainen lattia ja petroolinsininen ruokasalissa ovat piristäviä ja voimaannuttavia värejä!



Paimion tiloissa on paljon taiteellisen luovia ratkaisua vaikka käytännöllisyys ja hygienia edellä suunnittelua onkin tehty. Parantolan tilat ovat myös inhimillisiä ja potilaat huomioonottavia. Ympäröivä kaunis havumetsä luo kauniin maisema, joka avautuu Paimion ikkunoista. Paimion parantolasta löytyy myös Suomen ensimmäinen maisemahissi, jossa matkatessaan on voinut ihailla ympäröivää vihreyttä ja metsämaisemaa.


Sairaalarakennusten lisäksi Alvar Aalto suunnitteli myös sisustuksen yhdessä vaimonsa Aino Aallon kanssa. Paimion parantola onkin kokonaisvaltainen teos, jossa sisustus tukee arkkitehtonisia ratkaisuja. Aallot olivat jo aiemminkin tehneet yhteistyötä Kaarinan Littoisissa sijaitsevan huonekalutehdas Korhosen kanssa. Tehtaan teknillisen johtajan Otto Korhosen avustuksella Aalto kehitti vanerista taivutetut huonekaluklassikot, joita Artek edelleenkin valmistaa.

Paimio tuoli on Aallon parantolaan suunnittelemista kalusteista poikkeuksellisen. Aalto halusi suunnitella vastapainoksi metalliputkesta valmistetuille huonekaluille jotain lämpimämpää ja inhimillistä.  Vuonna 1931 syntynyt tuoli on valmistettu taivutetusta vanerista ja laminoidusta puusta. Tuoli on esteettisesti todella kaunis mutta sen muoto oli myös tarkoin mietitty helpottamaan keuhkopotilaiden hengittämistä. Tuolin istuinosan kääntyvä etureuna muodosti myös säilytystilan vaikka siinä istuvan potilaan kirjalle tai lehdelle. Alvar Aallon ajatus oli myös tuolin kauneudella edistää potilaiden hyvinvointia.


Paimion parantolassa on säilytetty muutamia potilashuoneita siinä asussa mitä ne ovat olleet parantolan aikoina. Potilashuoneissa levollisilla väreillä oli rauhoittava merkitys. Kaunis turkoosi toistuu vuodevaatteiden lisäksi myös kalusteiden metallijalustoissa. Jopa huoneiden pesualtaat oli suunniteltu siten, että hanavesi valuisi niissä mahdollisimman hiljaisesti. Huoneiden katot oli maalattu muuta huonetta tummemmalla sävyllä lisäämään vielä enemmän levollisuuden tunnetta. Epäsuorat valaisimet heijastivat valoa huonetilaan katon kautta. Kahden hengen huoneissa oli ikkunan alla myös työpöytä ja seinälle kiinnitetyt vaatekaapit.


Keuhkotautiin sairastuneita potilaita makuutettiin Paimiossa hallialueella. Kolme kertaa päivässä potilaat vietiin sängyissään makaamaan isolle kattoterassille, josta oli näköala puiden latvojen yli kauas. Talvella käytettiin makuupusseja kylmyyttä vastaan. Raittiin ilman ja otsonin uskottiin parantavan tuberkuloosia vaikka itse asiassa lääkehoitoa tautiin olisi tarvittu.

Löysin kattoterassille johtavan käytävän ikkunakahvasta nimikaiverruksen. Ehkä Sirkka Vuorinen on ollut potilaana täällä joskus sairastuttuaan keuhkotautiin. Hän on joutunut jättämään perheensä tultuaan potilaaksi tänne Paimioon. Sirkka oli ehkä nuori tai keski-ikäinen koska näissä ikäryhmissä sairastuneita oli eniten. Hän vietti pitkiä aikoja vuoteessaan maaten ja kolmasti päivässä katsellen näitä samoja havupuita. Ehkä läheiset, perhe tai rakas eivät juurikaan käyneet katsomassa Sirkkaa koska parantola oli kaukana asutuksesta ja kulkuyhteydet Paimioon hankalat. Masennus potilailla oli hyvin tavanomaista koska keskimääräiset hoitoajat potilailla 30-luvulla olivat 7 kuukautta. Paraniko Sirkka ja palasiko hän takaisin kotiseudulleen tai menehtyikö hän tuberkuloosiin...?



Paimion parantolassa on mahdollista vierailla kesäisin jolloin järjestään yleisöopastuksia lauantaisin klo 10  ja sunnuntaisin klo 16. Opastuksen hinta oli viime kesänä 9 euroa ja opastukselle pääsee vain oppaan kanssa. Ympäri vuodenkin on mahdollista vierailla Paimiossa mutta vain ryhmän kanssa. Tarkemmat tiedot ryhmäopastukselle löytyvät tästä. Kierros voi olla arkkitehtuuri painotteinen mutta erikseen järjestetään myös enemmän tuberkuloosiin ja lääketieteeseen keskittyneitä opastuksia.

Museovirasto on määritellyt Paimion valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi Suomessa. Toivottavasti Paimiosta tulisi joskus Unescon maailmanperintökohde myös. Usein kierroksilla on kuulemma myös mukana henkilöitä, joiden edesmenneitä omaisia on ollut hoidettava täällä ja viriää mielenkiintoisia keskusteluja mm. hoitomenetelmistä.

Paimio on ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka!






tammikuuta 14, 2018

Minnien koirakuulumisia ja Matkamessut -arvonnan voittajat


Vähään aikaan ei blogin puolella ole russeliriiviöni Minnien kuulumisia päivitetty joten nyt on aika korjata tilanne. Minnie täytti 12 vuotta 3.lokakuuta ja juhli synttäreitään totta kai koiramaisen kakun kera. Tällä kertaa ei ollut perinteistä nakkikakkua vaan uusi luukakku versio. Kuvassa päivänsankari yrittää keskittyä ihan hurjasti kun komento "paikka" on annettu ja kakkuun ei saa vielä kajota. Voitte uskoa, että siinä ei mennyt edes sekuntia kun "vapaa" komennon jälkeen kakku katosi jonkun ahnaaseen kitaan :)


Minnie on perinteiden mukaisesti kesän jälkeenkin reissannut mukanani kun olen kierrellyt lähiseutuja. Tässä ollaan lokakuussa Karkkilassa kosken kuohujen rannalla. Ilme kuvassa kertoo siitä, että olisi suuri hinku päästä haistelemaan paikallisten koirien merkintöjä maastossa eikä tässä vain tönöttää tyhjänpanttina jonkun typerän kameran edessä. Toisaalta hän on kyllä tottunut poseeraamaan kun koko ikänsä on sitä tehnyt.


Uusikaupunki, Ugin vanhat talot -tapahtuma, syyskuun alku

Marraskuun 28.päivän iltana Minnien hännästä löytyi outo punainen karvaton läiskä, joka minusta muistutti ihan hotspottia. Koskaan ennen tällaista ei koiruudella ole ollut mutta googlettamalla löysin kuvan ja näytti vähän samanlaiselta. Varasin ajan eläinlääkärin seuraavalle päivälle koska yleensähän koiran "vaivat" huomataan aina iltasella myöhään kuten tässäkin tapauksessa mutta päivitykseen tämän takia ei kannattanut lähteä jonottamaan.


Eläinlääkäri ei ollut ollenkaan niin kiinnostunut russeliriiviön hännästä kun sen oikeasta silmästä. "Oletko huomannut, että Minnien oikea silmä olisi suurempi kuin toinen?" oli seuraava kysymys eläinlääkäriltä. Tarkemmin kun mietin niin ehkä parin viikon ajan olin huomannut "jotain outoa silmässä" tai näin ainakin muistan vastanneeni eläinlääkärissä. Mutta en tiedä oliko se suurempi? Vaikea muistaa tai sanoa kun näkee toisen päivittäin...


Minnien silmänpaineet otettiin eläinlääkärin toimesta ja oikean silmän paine oli kohollaan. Saimme kehotuksen ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, joka on erikoistunut silmiin ja onneksi sellainen löytyi Tammiston Evidensiasta vielä samalle illalle. Minnie silmänpaineet mitattiin uudelleen ja oikean paine oli kohollaan tosin ei niin paljon kuin oman eläinlääkärin mittauksissa oli ensin näyttänyt.


Saimme silmätipat eli ihan samanlaisia lääkkeitä mitä meille ihmisillekin käytetään silmänpainetaudin eli glaukooman hoitoon. Trusopt ja Xalatan silmätipat aamuin illoin silmään ja päivällä vielä Trusopt yksinään. Hyvin on russeliriiviö antanut laittaa tipat silmiin emmekä pitäneet "muovikypärää" hännänkään takia päässä kuin muutaman päivän. Häntään tuli rasvaa koska kyseessä on ehkä rasvapatti tai syylä "jota koira on alkanut nuolemalla hoitamaan".


Eläinlääkäri totesi vielä ettei Minnien silmän linssi ole irronnut ja silmänpohjan solut ovat normaaleja. Minnie tulee käyttämään näitä tippoja tästä eteenpäin aina. Minua helpotti myös tietää, että vaivaa voidaan lääkitä. Totta kai matkalla Evidensiaan olin googlettanut, että pahimmassa tapauksessa silmänpaine voi puhkaista silmän ja se voidaan joutua poistamaan. Meidän omassa koirapuistossakin käy koira, jolta toinen silmä on poistettu. Koirille ei laiteta silmäproteeseja.


Olemme käyneet nyt jo kontrollissa silmälääkärin luona viime viikolla ja oikean silmän paine on normaali. Päivätipasta luovutaan mutta edelleen jatketaan aamu- ja iltatipoilla. Ne menevät jo ihan rutiinilla ja namuja siitä saa palkaksi kun silmään jotain tiputetaan :) Tiistaina käymme vielä poistattamassa pienen varren päässä roikkuvan syylän takakintereestä ja sitten toivottavasti ei tarvitse vähään aikaan piipahtaa eläinlääkärin luona.

Ollakseen 12-vuotias on Minniessä virtaa kuin pienessä kylässä ja pehmolelut saavat edelleen kyytiä. Meillä eivät täytetyt pehmolelut kestä kuin muutaman minuutin ennen kuin vanutupot, vinkupillit ja muuta irto-osat ovat pitkin lattioita. Toisaalta omat tavarat saakin rikkoa ja repiä koska koskaan ei russeliriiviö ole hajottanut mitään kodin muuta irtaimistoa, kenkiä jne. ❤️ Minnie ❤️


Tänään on päättynyt Matkamessujen messulippuarvonta.
Ja nyt vihdoin aika paljastaa ketkä ovat
voittajat.

Onnetar eli arvontageneraattori valitsi osallistujien joukosta Minnan ja Marja-Liisan.
Onnittelut ❤️

Suurkiitos teille kaikille, jotka otitte osaa tähän arvontaan.
Kannattaa pysyä kuulolla sillä tulen järjestämään vielä arvonnan juhlistamaan
blogin 5-vuotistaivalta tässä lähiviikkojen aikana.

Voittajille lähetän messuliput sähköpostiinne.

Prahassa ei ole tullut käytyä, mutta matkamessuille olisi tarkoitus mennä hakemaan inspiraatiota häämatkan suunnitteluun! :) minna.vanne@gmail.com

Praha on pitkään ollut todo -listalla :)
Mukana arvonnassa.
postin.tuomaa@gmail.com