helmikuuta 22, 2018

REM Eiland - ravintola ex piraattiteeveeasemalla


Ovatko piraattiradiot tai merirosvoasemat tuttuja käsitteitä historian lehtien havinasta? Piraattiradio oli aikoinaan "kapinallinen" radioasema, joka lähetti radiolähetystä ilman virallista toimilupaa. Merirosvoasemien toiminta oli yleistä Euroopassa 60-luvulla kun vapaa radiotoiminta oli kiellettyä monissa maissa. Piraattiradiot toimivat yleensä kansainvälisiltä vesiltä aluksilta käsin lähettäen ohjelmiaan. Piraattitoimintaan liittyi myös usein lähetyksessä esitetyn musiikin tekijänoikeusmaksujen laiminlyöminen.


Hollannin ensimmäinen piraatti tv-asema TV Nordzee starttasi Pohjanmereen ankkuroidulta lautta-asemalta ensimmäisen kaupallisen tv-lähetyksensä 15.8.1964. Hollantilaisissa kodeissa voitiin yhdessä perheen kanssa katsella teevee sarjoja "Ed, the talking horse", "Zorro" tai "Rin Tin Tin". Televisio 60-luvun kodeissa keräsi koko perheen ruudun ääreen. Kaikissa talouksissa ei edes ollut vielä "töllötintä" joten teeveetä saatettiin mennä katselemaan myös naapuriin kun oma suosikkiohjelma oli esitysvuorossa. Paljon on muuttunut maailma tv-viihteen osalta näistä ajoista!


REM Eiland, josta TV Nordzee aikoinaan lähetti "kapinallisia" tv-lähetyksiään on osa hollantilaista tv-historiaa ja se onkin siirretty Amsterdamin Houthavensin satama-altaaseen. REM Eiland on hieman muuttanut myös ulkomuotoaan eli sitä on korotettu ja kaikki lähetysmastot on poistettu. REM Eiland toimii nykyään erittäin persoonallisena ravintolana, jossa kannattaa ehdottomasti käydä piipahtamassa jos vierailee Amsterdamissa.


REM Eiland löytyy osoitteesta Haparandadam 45-2, 1013 AK Amsterdam. Olen itse mennyt sinne tilauskuljetuksella mutta ravintolan kotisivuilta löytyy maininta, että sinne pääsisi myös paikallisbusseilla ja kävelemällä pienen matkan pysäkeiltä. REM Eiland löytyy nimittäin pitkän "maakaistaleen" päästä edelleen veden varassa seisomassa kuten aikoinaan Pohjanmerellä ollessaankin. Ravintola avautuu klo 12 ja on avoinna klo 22 saakka. Ehdottomasti kannattaa tehdä sinne pöytävaraus ettei tee turhaa reissua satama-alueelle ja joudu lähtemään nälkäisenä pois kun paikka onkin täynnä.


REM Eilandin sisustus on mutkatonta ja raffia. Ravintolasalin lattia on entinen helikopterikenttä. Rakennusta on kuten jo aiemmin mainitsin korotettu myöhemmin. Kalusteet ovat yksinkertaisen tyylikkäitä ja ravintolatilassa on säilytetty jotain alkuperäisen tv-aseman lähetyslaitteita. Ravintolaan pääsee toki hissillä joten noita metallisia ulkoportaita, jotka näkyvät tuolla yhdessä kuvassani ei todellakaan tarvitse kivuta päästäkseen herkuttelemaan REM Eilandille. Ellei halua nauttia maisemista kivutessaan!


Sisäänkäynti REM Eilandiin tapahtuu kannelta 2. Tässä tasossa sijaitsee myös baari, jossa voi nautiskella vaikka aperitiivit ennen ateriointia. Itse ravintolasali on kannella 3. REM Eilandilta löytyy myös upea kattoterassi, josta avautuu huikeat näköalat merelle ja Amsterdamiin. Ehdottomasti kannattaa ainakin käydä katsastamassa maisemat ruokailun jälkeen. Myös käynti saniteettitiloissa on jännä. Siellä on sellaiset "laivaikkunat" ja vanhanmalliset käsienpesualtaat hanoineen.


REM Eilandin ruoka on suussa sulavaa. Illallinen tarjoillaan 17.30 - 22.00. Alkupalojen hinnat vaihtelevat 8,50€ - 13.50€ välillä. Pääruoat asettuvat hintahaitariin 18,50€ - 29,50€. Makeita jälkiruokia pääset nauttimaan 7.00€ - 7.50€:lla ja ruokaisampi juustolautanen aterian päätteeksi on 11.00€. Palvelu REM Eilandissa on nopeaa ja erittäin ystävällistä. Ruokatilauksia tehtäessä voidaan myös mahdolliset allergiat ottaa huomioon. Viinilistalta löytyy hyvin juomasuositukset annoksiin.


Ravintolan sisältä löytyy myös 25 hengen erillinen tila Studio REM. Entiseen lähetystilaan rakennettu Studio REM tarjoaa ihan huikeat näkymät Houthavens satamaan ja merelle. Tilassa voi ruokailla mutta siellä voi toki pitää kokousta ja järjestää vaikka workshopin. Pääsin kurkistamaan tilaan ja sen kaksi seinää oli melkein kauttaaltaan lasia - WAU!



Jos kaipaa Amsterdamin matkalla erilaista ruokapaikkaa ja ehkä vähän myös yksityisyyttä kannattaa ehdottomasti varata tänne pöytä. Olen menossa nyt taas huhtikuussa työmatkalle Amsterdamiin joten katsotaan ehditäänkö taas piipahtaa entisellä merirosvoasemalla nauttimassa herkkuja. Vai löydetäänkö ensi reissulla vieläkin eksoottisempi paikka illallisen nauttimiseen...



Eilen ilmestyi uusi Kotiblogit -lehti. Jos olet kiinnostunut muista Amsterdamin vinkeistäni - kanavaristeilyt, liikkuminen, asuntolaivat, arkkitehtuuri, uudet asuma-alueet, majoittuminen ja hotellit, nähtävyydet, museot, ostokset, Keukenhof, ravintolat - käy hankkimassa itsellesi Kotiblogit -lehti 1/2018 Lehtipisteestä. Lehdestä löytyy kirjoittamani ja kuvaamani kolmen aukeaman juttu "Oi, ihana Amsterdam". Kevät on parasta aikaa matkustaa Amsterdamiin ja nähdä kukkaloisto!


Tästä vanhasta Youtuben uumenista löytämästäni videoklipistä näkee minkälainen 
REM Eiland on ollut TV Nordzeen vielä toimiessa. 


helmikuuta 21, 2018

Nikkilän entisen mielisairaalan upeat jugendtalot


Sipoon Nikkilään 30 kilometrin päähän Helsingistä perustettiin mielisairaala 1914. Nykypäivänä me puhuisimme psykiatristen potilaiden sairaalasta mutta olot yli sata vuotta sitten olivat kovin erilaisia ja myös suhtautuminen mielen sairauksiin. Tarvittiin kipeästi hoitopaikka sellaisille mielisairaille, jotka olivat tilapäisesti tulleet niin levottomiksi ettei heitä voinut hoitaa enää kodeissa.

Vuonna 1907 agronomi Gunnar Hougberg myi kartanonsa maista Sipoonjoen itäpuolelta 64 hehtaaria Helsingin kaupungille Nikkilän sairaalan rakennuspaikaksi. Syy miksi mielisairaala perustettiin juuri Nikkilään juontaa juurensa vuonna 1901 toimintansa Sipoossa aloittaneeseen perhehoidon siirtolaan mielisairaille. Sipoo oli myös riittävän etäällä mutta toisaalta riittävän lähellä Helsinkiä.


Arkkitehdiksi Nikkilän sairaala-alueelle valittiin Ernst Albin Kranck. Kranck oli erikoistunut suunnittelemaan juuri sairaalarakennuksia ja -alueita. Kranckin piirustuspöydältä ovat peräisin suunnitelmat Kakolan vankimielisairaalaan, Pitkäniemen sairaalaan, Kellokosken sairaalaan ja moniin muihin sairaaloihin ja parantoloihin ympäri Suomea. Nikkilän sairaala-alueen upeat talot edustavat myöhäisjugendia parhaimmillaan ja ne muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden puistoalueen kanssa.


Kaupunginarkkitehti Gunnar Taucher jatkoi alueen laajenemissuunnitelmia. Vuonna 1924 valmistui paviljonki n:o IX naispotilaille. Paviljonki X otettiin puolestaan käyttöön miehille vuonna 1931 ja hoitajattarien asuntola "Kanala" valmistui neljä vuotta myöhemmin. Jokaiseen huoneeseen oli vedetty jopa keskusradio ja keskusherätyslaitteiston johdot. Nikkilän sairaalan juhla- ja voimistelusalin rakentaminen aloitettiin 1938 mutta se jouduttiin ottamaan keskeneräisenä käyttöön jo talvisodan syksyllä. Rakennus valmistui lopullisesti vasta 1940.


Nikkilän sairaala-alue oli kuin pieni kaupunki. Vuonna 1913 sinne jopa rakennettiin kapearaiteinen hevosraitiotie, jolla rakennustarvikkeita saatiin kuljetettua perille. Hevosraitiotie on käytössä aina vuoteen 1932 saakka jolloin tiet olivat jo niin hyvässä kunnossa kunnossa, että voitiin siirtyä ajamaan kuorma-autoilla.

Sairaala oli oman aikansa modernein laitos Sipoossa. Nikkilään tehtiin kaukolämpöverkosto, vesiklosetit ja sekä oma sähkölaitoskin. Vuonna 1917 Nikkilään palkattiin myös oma pehtoori ja Pigbyn kylästä ostettiin 1934 maatila Ånäs. Nikkilän sairaalan pelloilla kasvoi kauraa, ohraa, ruista sekä heinää ja perunaa. Maaviljelysmaita olikin 60 hehtaarin verran.


Nikkilän sairaalan alueella pidettiin myös kotieläimiä. Vanha sikala valmistui jo perustamisen aikoihin 1915 ja suursikala 1961. Porsaita Nikkilässä oli aina vuoteen 1970. Lypsykarjaa sairaalaan tuli vasta jatkosodan aikana 1942 ja karjataloutta harjoitettiin aina vuoteen 1965 saakka. Nikkilän pelloilla myös viljeltiin ahkerasti aina 1960-luvun loppuun saakka. Vielä 1980-luvun alussa harjoitettiin pienimuotoista viljelyä, joka oli myös potilaiden työterapiaa hoitoprosessissa.

1950-luvulle saakka Nikkilä valmisti omat sauna- ja yleissaippuatkin sairaalan karjakeittiön isossa padassa. Kotieläintaloudesta tulevat teurasjätteet keitettiin saippuaksi, joka pilkottiin ja jaettiin sitten osastoille potilaskäyttöön. Nikkilä oli siis hyvin omavarainen yhteisö myös saippuan suhteen.


Nikkilän puutarhassa kasvatettiin aluksi vihanneksia ja juureksia avolavoilla. Myöhemmin 1920-luvulla rakennettiin kasvihuoneita, joita sitten vielä sotavuosina laajennettiin. Kasteluvesi puutarhaan ja perunapelloille otettiin viereisestä Sipoonjoesta. Hyötykasvien viljely lopetettiin vasta 1990-luvulla kun Nikkilän viimeinen puutarhuri jäi eläkkeelle.

Sairaala-alueella oli sepänpaja sekä puusepän ja maalarin verstaatkin. Pumppuhuone jokiveden pumppaamiseen oli rakennettu jokinotkelmaan jo 1914. Ja totta kai Nikkilä tarvitsi myös oman palokunnan sekä katastrofiryhmän. Omavaraisuutta lisäsi myös oma vesi- ja voimalaitos, keskuskeittiö, pesula, käsityösalit, suutari, kirjansitomo ja ompelimo. Nikkilä oli kuin pieni kaupunki, josta löytyi lähes kaikkea. 


Nikkilän potilaina on ollut paljon kuuluisia henkilöitä vuosien kuluessa. Runoilijat Uuno Kailas, Elmer Diktonius, L. Onerva, Maila Pylkkönen ja valokuvaaja Signe Brander ovat mm. olleet hoidettavina Nikkilän sairaalassa. Signer Brander ei tosin kärsinyt mielenterveysongelmista vaan hänet siirrettiin iäkkäänä potilaana sodan aikana Kivelän sairaalasta Nikkilään. Signe Brander kuoli Nikkilässä 1942 ja hänet on haudattu sairaalaan hautausmaalle. Sota-aikana Nikkilässä kärsittiin ruoan puutteesta ja vuosina 1940-1945 yli 700 ihmistä koki saman karmean kohtalon kuin Brander - nälkäkuoleman!


Helsingin kaupunki lopetti psykiatrisen sairaalan Nikkilässä vuonna 1999. Rakennukset jäivät pääosin tyhjilleen. Elintarvikealan yritys Kokkikartano aloitti sairaalan vanhassa keittiörakennuksessa vuonna 2000 valmisruokien tekemisen. Muuten sairaala-alue jäi autioksi ja upeat jugendrakennukset ilman asukkaita.

Mielenkiintoinen sairaala-alue sai onneksi uuden käyttötarkoituksen kun NCC alkoi kunnostamaan vanhoja rakennuksia sekä muuttamaan niitä asuinkäyttöön 2000-luvun taittuessa. Ensimmäiset asukkaat Nikkilään peruskorjattuihin jugendtaloihin muuttivat jo 2002. Muistan kuinka itse seurasin asuntojen myyntiä hyvinkin läheltä koska hyvä ystäväni harkitsi muuttavansa Nikkilään. Hänen elämäntilanteesta kuitenkin muuttui työkuvioiden takia ja muuttoa jäi vain haaveeksi. Mutta Nikkilä jäi kummittelemaan minun mieleeni sekä historiansa että arkkitehtuurinsa puolesta.



Käyn usein kävelemässä Nikkilän alueella ja ihailemassa kaunista arkkitehtuuria. Samalla tulee väkisinkin mietittyä miltä mahtaisi tuntua jos itse asuisin AsOy Lönnborgissa? Tämä rakennus kun toimi Nikkilässä aiemmin "suljettuna osastona 68 työhön kykenemättömälle miespotilaalle". Tai AsOy Granborgissa, joka menneinä vuosina oli "naisten paviljonki"? Nuo ehkä hieman "hassuilta ja erikoisilta" kuullostavat nimet ovat rakennusten alkuperäisen käytön mukaan annettuja. Nikkilän alueelta löytyy hyvä karttataulu alueesta, jossa on seikkaperäisesti merkittynä kaikki rakennukset ja puistot nimineen.


Sisustuslehtien sivuilla asunnot näyttävät tyylikkäitä ja persoonallisesti saneeratuilta. Yhdessäkään Nikkilän jugendtalojen asunnoissa en ole sisällä käynyt. Itse alue on kehittynyt Nikkilän laajentumisen ja kehittymisen myötä valtavasti. Palveluita löytyy läheltä Nikkilän varsinaisesta keskustasta koko ajan lisää. Alueella on koulu sekä kaksi päiväkotiakin sairaalan entisissä rakennuksissa. Asuminen Nikkilän entisen sairaalan alueella on hyvin yhteisöllistä ja asukkaat ovat erittäin tyytyväisiä. Huonetilat ovat korkeita, valoisia ja itse asunnot erittäin persoonallisia. Myös ihana puistomiljöö Nikkilässä tekee siitä kodikkaan.

Nyt kuluvan vuoden aikana otetaan asuinkäyttöön myös entinen sairaalan keittola ja pesula, jotka muuttuvat AsOy Pilvilinnaksi. Tähän entiseen Kokkiborgin taloon saneerataan 16-18 uniikkia huoneista, joista osa on loft-asuntoja. Myös sairaalan vanha hallintorakennus ja potilasrakennus n:o 8 on myyty joten senkin osalta kunnostustyöt ovat alkamassa. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä sinne on suunnitteilla.


Vaikka sairaala-alueella on "hurja menneisyys" on upeaa, että vanha rakennuskanta on säilytetty puistomaiseman kera eikä purettu sitä maan tasalle. Jos nämä rakennukset osaisivat puhua ne varmasti kertoisivat hyvin surullisiakin tarinoita mielenterveyden järkkymisen kokeneista. Tai sota-ajoista, jolloin sairaalaan siirrettiin muita potilaita Helsingistä turvaan.  

Kun sairaala perustettiin oli siellä ensimmäisen toimintavuoden lopussa 124 potilasta: 102 miestä ja 22 naista - ihmisiä eri sosiaaliluokista. Näihin aikoihin oli vielä "tapana", että aviomiehet saattoivat lähettää vaimonsa "hoitoon hysterian takia" ja seuraavaksi miehen asianajaja kyselikin jo lääkäriltä mielenterveystodistusta avioeroa varten. Vaimon vaihtaminen hoitui siis tälläkin tavalla ennen.


Jos olet kiinnostunut retkestäni Seilin saarelle, jossa leprasairaalan jälkeen toimi myös mielisairaala voit kurkistaa postaukseni tästä. Jos taas Kakolan vankila kiinnostaa ja sen muuttaminen asunnoiksi tästä pääset siihen postaukseen. Toimittaja Sirkka Liisa Tuovinen julkaisi 2009 kirjan Inhimillinen Nikkilä. Tilasin kirjan Helsingin Kaupunginmuseosta ja odotan innolla sen lukemista.

Voisitko sinä kuvitella asuvasti entisessä mielisairaalassa tai vankilassa?


helmikuuta 18, 2018

Mustion Linna tarjoaa elämyksiä kaikille aisteille


Jos haluaa tehdä idyllisen aikamatkan menneeseen Mustion Linna Länsi-Uudellamaalla tarjoaa siihen ainutlaatuiset puitteet. Mustionjoen rannalla sijaitsevan kulttuurimiljöön mielenkiintoinen historia ulottuu yli 200 vuoden taakse. Matkaa pääkaupunkiseudulta Mustioon ei ole kuin 80 km ja se taittuu tunnissa. Arvokkaan päärakennuksen lisäksi alueelta löytyy monia komeita ja arkkitehtonisesti kiinnostavia rakennuksia. Lisäksi on mahdollista kävellä yhdessä Suomen suurimmassa yksityisessä vanhassa puistossa. Mustion Linna tarjoaa myös ikimuistoiset puitteet järjestää vaikkapa romanttiset häät ja pitää kokousta vanhassa ruukkimiljöössä. Tervetuloa Marjon matkassa tutustumaan Mustion Linnaan!


Mustion historia alkaa jo 1550-luvulta kun Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa päätti, että Mustionjoen rannalle tulisi rakentaa rautaruukki. Vuonna 1744 Mustioon saapui Ruotsista vuorimestari Magnus Linder, joka tuli ammattinsa puolesta tarkistamaan rautaruukkia. Hän päättikin jäädä asumaan Suomeen pysyvästi ja myöhemmin hänen poikansa avioitui Mustion ruukinpatruunan tyttären kanssa.

Mustion Linna rakennettiin 1783-1792 Magnus Linder II toimesta. Yleensä kartanot tai linnat ovat kivisiä mutta Mustion Linna on Suomen suurin ei-kirkollinen puurakennus. Ja komea puurakennus se onkin! Tyylisuunnaltaan Mustio edustaa siirtymäkautta rokokoosta uusklassismiin.

Linder suku aateloitiin sukuna numero 44, Linder af Svartå vuonna 1832. Ritarihuoneen seinällä löytyy tuo sama suvun vaakuna, joka koristaa upeaa porttia puukujan alussa. Linderin sukuvaakuna näkyy myös Mustion ruokalautasissa ja matoissa.


Kun saavut Mustion Linnan alueelle tuntuu oikeasti siltä kun siirtyisit ihan toiseen aikaan. Olen käynyt pari kertaa aiemmin Mustiossa antiikkimarkkinoilla kesällä mutta talvinen maisema oli jo itsessään todella vaikuttava. Sula pakkassäässä höyryävä joki ja hiljaisuus valkoisessa kuurassa. Ympäristössä uusgoottilaiset Talli ja Linnankrouvi, joiden kapean suipot tornit kurkottelivat kohden helmikuista aurinkoa. Räystäistä tippuneen jäätyneen veden muovaamat mielikuvitukselliset jääpuikot pensaissa. Jotenkin minulle tuli sellainen jännä mielleyhtymä, että olisin ollut kuvitteellisessa Downtown Abbey kartanossa enkä Suomessa ollenkaan.

Kartta lainattu Mustion Linnan nettisivuilta.

Linnankrouvi

Talli



Mustion Linnan puisto on alunperin rakennettu barokkityyliseksi vuonna 1787. Fridolf Linder uudisti kuitenkin sen 1800-luvun loppupuolella englantilaistyyliseksi puistoksi. Koska nyt paksu lumivaippa peitti alleen kaiken ja luonto on talvihorroksessa haluan ehdottomasti päästä Mustioon ensi kesänä uudestaan. Nyt oli tyydyttävä vain katsomaan lumen keskellä seisovaa kylttiä "Blommande park - kukkiva puisto", joka selkeästi lupaa täällä olevan väriloistoa kun tässä vuodenaika vain muuttuu.

Muistion Linnan omien nettisivujen mukaan puistoon on istutettu monia eksoottisia, Suomessa epätavallisia puita eri puolelta maailmaa. Puistossa kiemurtelevat polut huvimajojen ja patsaiden ohi. Rakkauden siltaa pitkin pääsee Mustionjoen toiselle puolelle katselemaan vaikka Temppeliä. Me emme tällä reissulla sinne ehtineet mutta näimme sen kaukaa ja Huvimajalla ehdimme käydä. Alueelta löytyy Lummepolku, Korkkipuu ja upeita patsaita.


Rakkauden silta, Huvimaja ja Temppeli

Ainutlaatuisia kokoustiloja Mustion Linnan alueelta löytyy useita. Pääsin itse testaamaan vanhaan viljamakasiiniin sijoittuvaa Makasiinia joen rannalla. Upeassa kivirakennuksessa on melkoiset holvit istua ja tänne mahtuu peräti 25 hengen ryhmä kokoustamaan. Korkean kapeasta ikkunasta näkyi sulassa jokivedessä pulikoivat sorsaparvet, jotka ääntelivät jo ihan keväisesti pakkaskelistä huolimatta.

Makasiini

Majoitus vaihtoehtoja Mustion Linnan alueelta löytyy useita. Päärakennuksen vieressä valkoisessa Edelfelt-kivitalossa toimii hotelli. Meidän kokousryhmämme majoittui 1800-luvulta peräisin olevassa Paanutalossa, joka sijaitsi samalla puolella jokea kuin kokoustilamme. Paanutaloon ja Isotupaan ovat tervetulleita myös nelijalkaiset hyvinkäyttäytyvät lemmikit veloituksetta. Minnie viihtyi oikein hyvin Paanutalossa ja lenkkimaastot olivat aivan ensiluokkaiset ympäristössä. Vaikka Paanutalo on ulkoapäin ihana punamultainen vanha talo löytyy sen sisältä kaikki nykyaikaiset mukavuudet majoittumiseen. Nukuin erittäin hyvin pitkän kokouspäivän jälkeen!

Sisäkuva Paanutalo, ulkokuva Isotupa 

Magnus Linder (1929-2016) osti Mustion Linnan takaisin ja aloitti kunnostamisen 80-luvulla

Meillä oli iltaohjelmassa ennen päivällistä opastettu kierros Mustion Linnassa ja murhamysteerin ratkaiseminen. Kuuntelin lumoutuneena kun oppaamme Kerstin kertoi huikeita tarinoita sekä Mustion Linnan historiasta että Lindereistä. Ihailen ihmisiä, joiden muistissa säilyy tietoja käsittämättömiä määriä. "Tuo kullanvärinen virka-asu painoi 5 kg ja se kuului mustavalkoisessa valokuvassa olleelle Constantin Linderille. Constantin Linder oli keisallisen hovin kamarijunkkari, kamariherra, nimellinen hovijahtimestari ja ylihovijahtimestari sekä senaatin talousosaston varapuheenjohtaja."

Kierrokselle lähtiessämme olimme saaneet ohjeet painaa mieleemme asioita opastukselta koska niiden avulla tulisimme ratkaisemaan sitten joukkueissa Mustion Linnan murhamysteerin. Jo tuo pitkän "titteli litanian" ulkomuistaminen "hirvitti minua" ja en todellakaan tätä kirjoittaessani muistanut tuota vaan jouduin katsomaan sen netistä :) Mutta murhamysteeri ratkesi ja se on hauskaa yhdessä tekemistä ja pienten harmaiden aivosolujen hieromista.



Mustion Linna on sisustukseltaan kokonaan kustavilainen. Me sujautimme jalkaamme linnakierrokselle ne asuntonäytöistä tutut siniset muovitöppöset säästääksemme linnan lattioita. Päärakennuksesta löytyy nimittäin aivan huikeita alkuperäisiä lattioita, jotka on tehty neljästä erilaisesta puulajista mm. patruunan työhuoneesta. Mustion Linnasta löytyvät myös kaksinkertaiset ikkunalasit, jotka ovat alkuperäiset vuodelta 1792.

Mustion Linnasta kätkee sisäänsä myös "kuninkaanhuoneen", jossa ovat yöpyneet Ruotsin kuningas Kustaa III ja kaksi tsaariakin - Aleksanteri I ja Aleksanteri II. Tuo kuninkaallinen sänky vaikutti meistä aika lyhyeltä mutta entisaikoina kuulemma ei koskaan nukuttu selällään sängyssä vaan tyynyröykkiön kanssa istuma-asennossa terveydellisistä syistä, kertoi Kerstin. Tavallisella kansalla ei keskiajalla ollut edes vuoteita, joten he nukkui missä milloinkin, lattialla, oljilla, penkeillä.



Mustion Linnan yksi loistokkaimmista aikakausista ajoittui Hjalmari Linderin aikaan 1900-luvun alkupuolelle. Hjalmar oli opiskeluaikoina Pietarissa tutustunut Mannerheimiin ja hän jopa avioitunut tämän sisaren Sophie Mannerheimin kanssa. Avioliitto ei tosin kestänyt muutamaa vuotta pidempään.

Hjalmar oli suurmaanomistaja (64 000 ha) ja hänellä oli hallussaan myös Kytäjän, Laakspohjan ja Vanjärven kartanot. Hjalmarin autotallissa komeili myös yksi Suomen ensimmäisistä autosta Rolls-Royce Silver Ghost vuonna 1902. Hjalmarin aikoina Mustion Linnassa vierailivat mm. Jean Sibelius sekä Louis Sparre ja seuraelämä oli vilkasta.

"Kuninkaanhuone ja sänky"

Koska valokuvaaminen iltahämärässä Mustion Linnassa oli haastavaa ja minun piti keskittyä myös Murhamysteeriin täytyy itse kartanon osalta tehdä uusi postaus "valoisampana aikana". Saleissa on käsittämättömän kauniita käsinmaalattuja maisematapetteja. Vastaavia olen nähnyt vain Mannerheimien Louhisaaressa. Myös upeat kaakeliuunit tekivät vaikutuksen, muotokuvien, maalausten, kalusteiden ja käyttöesineiden lisäksi. Mustion Linnan kunnostamisen osalta on Magnus Linder (1929-2016) tehnyt aivan valtavan urakan yhdessä Museoviraston kanssa. Ensinnäkin hän osti Mustion takaisin suvulle ja toisekseen hän aloitti sen restauroimisen. 



Mustion Linnassa ei nälkä pääse yllättämään koska Linnankrouvin herkut olivat suussasulavia. Tarjolla on lähiruokaa ja luomua. Lounaalle saimme Waldorfin salaattia, paahdettua peltopyytä, juuressosetta lintukastikkeen kera ja jälkiruokana pähkinäkakkua jugurttimoussen kanssa. Päivällisellä oli alkupalaksi blinejä ja pääruoka valkohäntäpeuran filettä, joka ihan suli suuhun.

Aamiaisbuffet pöytä on myös runsas ja värikäs. Kaurapuuron ainekset olivat omasta myllystä ja erityismaininnan ansaitsevat leivät, jotka todella maistuvat hyville. Sommelierin viinivalinnatkin osuivat aterioiden kanssa ihan nappiin joten en ihmettele jos Mustion Linnaan tullaan vain syömään pidempienkin matkojen päästä. Linnankrouvi kutkuttelee makunystyröitä tarjonnallaan!





Mustion Linnaan haluan uudelleen jo kesällä näkemään sen kukkaloiston sekä kuljeskelemaan puutarhaan auringossa ja myös uudelle kartanokierrokselle paremmassa valaistuksessa. 

Onko Mustion Linna teille lukijoille tuttu? 
Onko joku kenties yöpynyt tuolla Merlinin tornissa tai hotellin puolella? 
Tai oletteko kuulleet Mustion Linnan kummituksista?

helmikuuta 15, 2018

Exän uus ja vanha - nauruhermoja kutkuttava komedia

Kuva KUT, Sami Lamberg/Kapina Productions

Exän uus ja vanha on hulvaton näytelmä uusioperheen ihmissuhdekiemuroista. Terhi ja Jari ovat nelikymppinen ex-pariskunta, jonka avioliiton auvoisesta satamasta on lähdetty purjehtimaan puoli vuotta sitten eri suuntiin. Niin tuttu tilanne sillä päättyyhän 40% avioliitoista tähän samaan, miettii varmaan moni siellä ruudun toisella puolella.

Avioerosta on toivuttu ja ex-parikunnan välitkin on saatu jo seestymään kun Jari (Seppo Halttunen) yhtäkkiä ilmoittaa Terhille (Anu Sinisalo) uudesta suhteestaan. Jarin uusi siippa kun haluaisi tavata ja jutella uusioperheen lapsikuvioista sekä tutustua myös Terhiin. Pikkulinnut ovat myös laulaneet, että Jarilla ja "nuorikolla" on peräti 20 vuoden ikäero!

Kuva KUT, Sami Lamberg/Kapina Productions

Tämä on näytelmän kutkuttava alkuasetelma, josta Minna Koskelan kotimainen kantaesitys Exän uus ja vanha starttasi viime perjantaina Keuda-talon Kerava-salissa täydelle katsomolle. Minna Koskela on varmasti monelle tuttu omasta teevee suosikkisarjastani Kumman kaa 2000-luvun alkuvuosilta. Monet makeat naurut Annen ja Ellun kommelluksille aikoinaan naurettiin. Ja pakko myöntää, että katson niitä vieläkin hymyssä suin netistä. Minna Koskela on toki näytellyt myös monissa muissakin sarjoissa ja elokuvissa mutta itselleni oli yllätys, että hän myös kirjoittaa näytelmiä ja ohjaakin niitä.

Näytelmän tapahtumapaikkana on ex-pariskunnan koti, jonne Terhi on kutsunut "henkiseksi turvakseen" ystävättärensä Hillen (Anna-Leena Sipilä). Terhi ja Hille pohtivat kauheimmat kauhuskenaariot läpi siitä kuinka uusi naisystävä luikertelee ex-pariskunnan yhteisten lasten elämään salakavalasti. Siinä korkataan viinipullokin keventämään tunnelmaa piirakan leipomisen lomassa kun ovikello soi ja vieras saapuu sekoittamaan tilannetta lisää...

Jarin uusi naisystävä Marjaana (Leena Uotila) onkin varsin räväkkä ja "avarakatseinen" tapaus, joka astuessaan näyttämölle ottaa kyllä tilan haltuunsa upeasti. Leena Uotila on yksi minun suosikkinäyttelijäni monista elokuvista sekä tv-sarjoista ja totta kai hänen äänensä Muumeissa on legendaarinen. Näytelmän neljäs nainen on Marjaanan tytär Marja (Inka Kallén), joka tuo oman pirtsakan lisänsä Terhin ja Hillen pähkäilyihin.

Kuva KUT, Sami Lamberg/Kapina Productions

Näytelmän dialogia käyvät pääasiassa naiset keskenään. Jari on jäyhä suomalainen mies, joka puhuu paljon puhelimeen työasioitaan mutta muuten hän on hiljainen puuhailija. Siinä joutessaan naisten höpistessä voi vaikka korjailla exän kotiin jääneitä toimimattomia stereoitakin.

Näytelmä on täynnä monia aika herkullisen viiltäviä huomioita parisuhteesta naisen ja miehen välillä. Ne "keittiöön mystisesti piilotetut sakset" ovat oiva esimerkki sellaisesta vuoropuhelusta, jota olen itsekin joskus käynyt miehen kanssa kodin käyttöesineiden paikoista. Kummasti tavaroita ei vain löydetä siitä tutusta paikasta, jossa ne "ovat aina olleet" :)

Mitä pidemmälle näytelmä etenee sen hauskemmiksi kohtaukset käyvät. Vertaisin Exän uus ja vanha -näytelmää hitaasti käynnistyvään diesel-autoon, joka vauhtiin päästyään menee rymisten ja vauhdilla loppua kohden uljaasti. Ehkä aavistuksen verkkaisen alun jälkeen nimittäin vedetään kyllä sellainen turbovaihde päälle, että oksat pois. Naurulihakset kasvoissa saavat kyytiä ja kannattaa ehdottomasti varautua vedenkestävillä silmämeikeillä.

Kuva KUT, Sami Lamberg/Kapina Productions

Leena Uotila on Marjaanan roolissa ehkä suosikkini ja hänen hersyvä naurunsa kutkutti minua. Seppo Halttusen Jarin roolissa on niin paljon suomalaisen miehen jöröyttä ettei sitä paremmin voisi esittää vain muutamilla lauseilla. Anu Sinisalon Terhi käy läpi koko tunneskaalan pettymyksestä vihan kautta hysteeriseen nauruun "naisystäviä" kohdatessaan. Anna-Leena Sipilän Hille yrittää tukea ystäväänsä vaikka enemmän viiniä nautittuaan taitavat roolit kyllä heittää kuperkeikkaa. Inka Kallénin Marja on roolissaan myös uskottava Marjaanan tyttärenä.


Ensi-illan jännityksessä taisi muutamia vuorosanoja unohtua ja yksi lautanenkin tipahti lavastuksen seinältä mutta minua ei haitannut ollenkaan. Nautin esityksensä ja pitkän, melko työntäyteisen työviikon sekä työmatkojeni jälkeen sain todella nautinnollisen perjantai illan. Kerrankin sai nauraa sydämensä pohjasta ja kokea myös yllätyksiä kerta toisensa jälkeen. Kaikki tässä näytelmässä kun ei mene ihan sen luullun mukaan...mutta eipäs nyt paljasteta juonta liikaa...


Tästä pienestä KUTin trailerista voi vähän jo kurkkia esimakua tästä hulvattomasti komediasta.

"Selvä peli ja tilkka viiniä ja nyt taidettiin nauttia kyllä kaks tilkkaa..."


Keudan väliaikatarjoiluille (Ravintola Breikki) haluan antaa vielä suitsutusta! Sen verran maukasta suolaista piirasta oli tarjolla töistä lähes suoraan teatteriin laukkaavalle nälkäiselle näytösten välissä, että nälkä lähti. Kerava-salissa olin ensimmäistä kertaa ja hyvä akustiikka sekä mukavat penkit. Erittäin nautinnollinen teatteri-ilta ja viihdyttävä kokonaisuus. Kiitos Keski-Uudenmaan Teatterille teatterinautinnon tarjoamisesta ensi-illassa!

Onnittelut vielä lopuksi Keski-Uudenmaan Teatteri KUT alkaneen 20.juhlavuoden kunniaksi.

Exän uus ja vanha 
KUT Keski-Uudenmaan Teatteri
Keuda-talon Kerava-sali 
18.3. saakka