elokuuta 29, 2015

Varsinais-Suomen Skansen

Kemiönsaaren viimeinen vierailupaikkamme oli Sagalundin museo tai ehkä pitäisi puhua museopuistosta. Sagalundilla on kunnia olla Suomen ensimmäinen ulkoilmamuseo koska se avattiin jo vuonna 1900. Meidän pääkaupunkilaisten hyvin tuntema Seurasaari avasi ovensa yleisölle vasta yhdeksän vuotta myöhemmin. Kemiöläinen kansankoulunopettaja Nils-Oskar Jansson perusti Sagalundin esikuvanaan Tukholman Skansen. Jansson on myös nykyaikainen luonnontieteen harrastaja ja hän ihaili ruotsalaista "kasvitieteilijöiden ruhtinasta" Carl von Linnéa ja hänen puutarhaansa. Sagalundin yhteydessä on myös puutarha ja vielä nykyäänkin siellä on koululaisten kasvimaatoimintaa, joka alkoi jo Janssonin aikana.  
Sagalundin museon päärakennuksena toimii entinen kaksikerroksinen, keltavalkoinen emäntäkoulu Sagalundgården. Museon oveen oli kiinnitetty hauska pieni ilmoitus/mainos, jonka tarkoitusperä ei vielä tässä vaiheessa ihan auennut meille? Sagalundin museo on suunnattu kaikenikäisille kävijöille mutta lapset, nuoret ja koululaiset ovat myös tärkeä ryhmä.
Liput museoalueelle lunastetaan alakerran pienestä museopuodista, joka on tehty 1940-luvun maalaiskaupan näköiseksi. Seinillä roikkuu paperinarusta ja puusta tehtyjä sota-ajan jalkineita, korvikekahvia sisältäviä peltipurkkeja näkyy hyllyissä, samoin paperinappeja ja muuta vanhaa 40-luvun rekvisiittaa. Myös puodinpitäjä oli pukeutunut ajan hengen mukaisesti. Meidän ei kannattanut enää ostaa pääsylippua museoalueelle koska tulimme sinne sen verran myöhään, että ulkoilmarakennukset oli jo ehditty sulkea. Saimme ennen puodin ja museon sulkemisaikaa kuitenkin katsella paikkoja päärakennuksessa veloituksetta ja toki sen jälkeen myös liikkua itse museoalueella vaikka rakennuksiin emme sisälle enää päässeetkään.
Kuva on lainattu Sagalunds Museumin omilta sivuilta.
Joten sitten yläkertaan portaita pitkin kipin kapin....samalla saatoimme silmäillä ihmisen anatomiaan vanhoista koulujen opetustauluista, joita on myynnissä antiikkitapahtumissa ja kirppareilla enää melko niukasti. Ne harvat, joita vielä löytyy ovat kyllä melko hinnakkaita. Olen jahdannut sellaista kasviaiheista taulua jo vuosia koska ihan tällaista en haluaisi seinälleni. Myöskään lehmän ruuansulatusta esittävät opetustaulut jäävät minulta ostamatta vaikka armoton lehmäfani olenkin :)

Yläkerrassa sitten selvisi mitä lause "Kom in och leka sjukhus och BB" tarkoitti. Sieltä nimittäin löytyi lapsille oma pieni leikkisairaala, jossa koko rekvisiitta oli kerätty vastaamaan vastasyntyneiden vauvojen osastoa. Nukkevauvoja pinnasängyissä vanhan äitiyspakkauksessa olleen viltin alla nukkumassa, pieniä stetoskooppeja, minikokoisia sairaalatakkeja, laastaripaketteja, kaarimaljoja.....ihan täydellinen synnytyssairaala odotti leikkijöitä.




Yläkerrassa oli esillä myös näyttely eri aikakausien hyvinkin erilaisista hääpuvuista, hurmaavasti sisustettu iso nukkekoti, teinin huone 80-luvulta seinillä Bon Jovin Suosikki-julisteita sekä apteekkihuone, jonka seinät olivat täynnä lasisia lääkepulloja riveissä ja tiukan näköinen apteekkarisetä mustassa takissaan punnitsi kassapöydän takana aineksia lääkkeisiin.

Sagalundgårdin pihamaalla oli kasvihuoneessa monivärinen sonnipatsas. Sen tarkemmin tästä Nandi Sonnista ei tietoa löytynyt puistosta. Löysimme toisenkin sonniaiheella varustetun teoksen. Olisi kiva tietää mihin nämä mahtoivat liittyä ja miksi olivat Sagalundin alueella?



Sagalundin ulkoilmamuseon alueelta löytyy savusauna, kyläpaja, luhtiaitta, navetta, vesimylly, käräjätalo, tuulimylly, aitta, koulurakennus, maatila jne. Rakennuksia on siirretty alkuperäisiltä pystytyspaikoiltaan puistoon.





 Kaiken oudoin asia Sagalundissa oli yleinen häpeäpaalu käräjätalon vieressä. Tässä sitä joku reppana on joutunut seisomaan häpeämässä tekosiaan metalliketju kaulan ympärillä. Varmasti ohimenevien kyläläisten katseet ovat olleet häpeällisiä tähän kytketyn kärsiä...


Sagalund sulkee ovensa elokuun viimeinen ja avaa ne taas 1.6. Sagalund on puhtaasti siis kesäkuukausien museo. Jos sattumalta olette huomenna tai maanantaina liikkeellä Kemiönsaaressa pääsette vielä tänne tutustumaan tänne tai sitten ensi kesänä. Hauska ja kaunis paikka!

elokuuta 27, 2015

Elokuinen Kemiönsaari - augusti i Kimitoön

Pari viikkoa sitten teimme lauantaisen päiväretken Kemiönsaarelle. Tästä teinkin jo yhden bloggauksen, jossa vierailtiin Käsnasin ihanassa  Källarvinden kesäkahvilassa , joka taitaa olla sulkenut ovensa jo tältä kesältä. Kemiönsaari kierrokseen kuului paljon muutakin mukavaa.
Aloitimme kierroksen Amos Andersonin kesäparatiisista Söderlångvikin kartanosta. En ollut aiemmin vieraillut täällä joten oli jännä kurkata miltä kulttuuripersoona, lehtikustantaja ja mesenaatti Andersonin kesäpaikka näyttäisi sisältäkin. Kartano sijaitsee suojaisan merenpoukaman kainalossa ja rannassa oli vähän muumikirjamainen uimahuone, johon on mahdollista saapua myös omalla veneellä. Jos rantautuu tätä kautta kartanon rantaan huomaa ensimmäisenä rantakalliolla Stefan Lindfors Hej Hylje -kampanjahahmon siis hylkeen. Näitä vekkuleita hylkeitä näkyy myös Turun kaupunkikuvassa mm. kaupungin turisti-infon edessä ja hyvän asian puolesta huutokaupatut hylkeet ovat tuotollaan tukeneet Saaristomeren Suojelurahastoa.


 Kartanon saleissa kierrellessä näki upeiden taulujen lisäksi paljon muuta mielenkiintoista katsottavaa. Neliöitä kartanossa on peräti 560! Valtavan pitkän pöydän ääressä suuren kristallikruunun alla on Andersson varmaan kestinnyt isoa illallisjoukkoa. Astiakaappi oli pullollaan sini-valko-kultaista astioita kaikkine tykötarpeineen. Kiinalaisia ruukkuja, ihanan koristeellisia huonekaluja ja sermejä, värikästä taidetta, Birger Kaipiaisen herkkä pieni pöytä. Kartanon pilarisalissa oli myös istuinryhmä, joka on aikoinaan suunniteltu Suomen kuninkaalle. Tämä kartano on ollut kyllä taiteenkeräilijän paratiisi ja henkireikä kaupunkiasumiselle.


Söderlångvikin kartanon puistossa voi rauhassa kävellä tai ostaa mukaansa piknik-korin kahvilasta ja lähteä kiertämään luontopolkuja kartanon lähiympäristössä. Meidän aikatauluumme luonnossa samoilu ei valitettavasti mahtunut mutta varmaan olisivat maisemat olleet kauniit.

Kartanon autotallin seinään koristavat melko hienot naisfiguurit. Amos Anderson pelasti 1930-luvulla Svenska Teaterin korjauksesta neljä karyatidi kuvapatsasta, jotka sijoitettiin hänen autotallinsa eteläseinälle. Mietin mielessäni minkälaisia autoja Amoksella oli mahtanut tallissa olla?


Nyt autotallissa oli menossa akvarellimaalauskurssi, jota oli vetämässä ruotsalainen akvarellisti Björn Bernström. Autotallin oveen oli kiinnitetty hänen valmiita töitään kun itse taiteilija oli mennyt lounaalle. Olimme tietämättämme kävelleet kuuluisan taiteilijan ohi kartanoon mennessämme kiinnittämättä häneen juurikaan huomiota...



Söderlångvikin kartanon yhteydessä on valtava omenatarha ja kartano onkin yksi Suomen suurimmista omenoiden tuottajista. Lisäksi tilan kasvihuoneista saadaan kurkkuja ja tomaatteja, joita oli myynnissä kahvilan yhteydessä olevassa itsepalveluputiikissa. Setelirahat pudotettiin suljettuun laatikkoon, vaihtorahat voi puolestaan ottaa purkista pöydältä. Myös omenatuotteita löytyi pikkupuodista kahvilan yhteydessä samoin hunajaa ja tilan omia jauhoja.


Café Vivan on remontoitu vanhaan navettarakennukseen. Kahvilassa olisi voinut syödä lounasta mutta tässä vaiheessa reissua päädyimme vähän kevyempään vaihtoehtoon eli saaristolaisleipään kalalla ja piirakkaan salaatin kera. Kauniita annoksia ja äärimmäisen hyviä!



Seuraavaksi auton nokka käännettiin kohden Taalintehdasta. Kauniiden saaristolaismaisemien läpi ajaminen oli hauskaa vaikka tie olikin melko kapea ja liikennettä tuli myös vastaan. Ajelimme varmaan meidät ohittaneen auton mielestä aivan liian hiljaa tai sitten heillä oli vain kiire ulommille saarille lähtevään lauttaan. Meistä taas maisemien ihailulle piti antaa aikaa koska kiirettä ei ollut.


Nyt oli jo aika lounastaa ja istahdimme ihan vierasvenesataman vieressä olevaan Ravintola Portsideen, joka olikin oivallinen valinta. Siellä oli valittavana monipuolinen saaristolaispöytä mutta itse päädyin kuitenkin listalta  jännään punajuuripihvi-chevre-sienisalaatti-kasvisannokseen, joka oli äärimmäisen maukasta. En edes onnistunut sotkemaan vaatteitani punajuurella!


Taalintehtaalta matkamme jatkui sitten Kasnäsiin, josta olisi voinut lähteä vielä eteenpäin vaikka Rosalan viikinkeskukseen, Bengtskärin majakkasaarelle, Vänön saarelle tai vaikka Hiittisiin. Tällä päiväreissulla emme lähteneet seikkailemaan lautoille vaan päätimme säästää sen vaikka ensi kesän retkikohteeksi. Saariston rengastie voisi olla myös hauska kiertää.


 Lövön silta Kasnäsin ja Dragsfjärdin välillä oli melko huikea kokemus. Vuonna 2011 valmistunut silta on korvannut aiemman lossiliikenteen. Silta on melkein 480m pitkä ja sen verran korkealla ajettiin, että myös maisemat olivat aika vaikuttavat. Olisin niin halunnut kävellä sillan päästä päähän mutta muut mukana olijat eivät suositelleet kävelyä joten tässä nyt sitten autosta räpsittyjä maisemia. Koska silta oli kaareva tuntui siltä, että ajaisi jonnekin äärettömään....


Dragsfjärdin kirkonkylä - vai voiko enää puhua kirkonkylistä - oli todella pieni. Halusimme mennä katsomaan 1700-luvulta peräisin olevaan Dragsfjärdin  puukirkkoa. Herkkä pieni kirkko, jossa votiivilaivoja roikkui katossa useita. Myös kirkon koristeellinen saarnastuoli oli kaunis. Dragsfjärdin kirkko ympäristöineen kuuluu kulttuurihistoriaalisesti merkittäviin kohteisiin Suomessa joten sinne kannattaa kurkata sisälle. Kirkossa oli myös jänniä erivärisiä rukouskiviä korvaamassa rukouskynttilöitä. En ole törmännyt tällaisiin aiemmin.




Kemiönsaari reissumme jatkui vielä Sagalundiin mutta se onkin sitten jo ihan oman
postauksen arvoinen paikka....

...to be continued....



elokuuta 25, 2015

Kipin kapin Siiliin kaffelle kaikki

Jos et vielä ole poikennut Kahvila Siilissä niin nyt sinulla on aikaa ensi sunnuntaihin saakka ottaa haltuusi tämä sympaattinen kivijalkakahvila Puu-Käpylässä. Juhannuksena avattu kesäkahvila Siili sulkee ovensa 30.elokuuta ja paikassa vietetään kesän lopettajaisia. Kesänkauden päättävät orkesteri Lumon puhaltajat ja luvassa on kuulemma kesäistä tanssittavaa musiikkia valsseista ja tangoista Karibian rytmeihin klo 17-18.
Tein pienen listauksen miksi Siiliin kannattaa tutustua vielä ennen Siilin vetäytymistä talvihorrokseen ja odottelemaan seuraavaan aurinkoista kesää....

 Puu-Käpylä on hurmaava pieni "kylä kaupungissa" puutaloineen ja puutarhoineen. Menneen maailman henkeä huokuva paikka ja kahvila Siili sopii käpyläläiseen boheemiin taiteilijaympäristöön. Täällä voi törmätä vaikka Hectoriin tai Ismo Alankoon.

 Kahvila Siili on kivijalkakahvila ja lähiseutujen pieniä yrityksiä kannattaa tukea elävöittäen näin eri kaupunginosia luomalla niihin yhteisöllisyyttä ja työpaikkoja. Kahvilan perustajat Jyri Engström ja hänen vaimonsa Caterina Fake asuvat kesät Suomessa ja talvet San Franciscossa.

Kahvila Siili on koiraystävällinen kahvittelupaikka. Koirille tarjotaan kahvion keksipurkista koirankeksi ja ulko-oven pielessä on juomakuppi karvakavereita varten. Koiria näkyi oman russeliriiviöni lisäksi terassilla muitakin.


 Kahvila Siilissä viihtyvät myös lapset ja lapsiperheet. Perheen pienimmille on varattua värityskirjoja, katuliituja ja mahdollisuus puhaltaa saippuakuplia niin halutessaan. Kahvilan eteen kadulle ja portaille olikin tehty upean värikkäitä piirroksia.


Kahvilan seiniä koristavat hauskat Aamu ja Johan Songin muotoilemat tuotteet, jotka ovat ainutkertaisia. Tuotteita voi ostaa mukaan vaikka kotiin viemisiksi. Aamu ja Johan ovat olleet myös suunnittelemassa Siiliä ja sen sisustusta.


 Kahvila Siilissä on kiva terassi ulkona mutta pilvisellä tai sateisella ilmalla voi tarvittaessa istuskella myös viihtyisissä sisätiloissa. Pöytiä ei ole monta mutta ne ovat sitäkin houkuttelevampia. Pöydillä aitoja kukkia elävöittämässä kahvilaa. Plussaa tästä!

 Kahvila Siilin kahvi on tuoretta Square Mile Roasters kahvia Lontoosta ja San Franciscosta. Valmistuksen laadusta vastaa Suomen ykkösbarista Kalle Freese. Ystävällinen palvelu hymyn kera sekä kysymys "Saihan teidän koiranne jo koirankeksin?" Keksi tuotiin terassi kun se oli unohdettu antaa. Pieniä asioita mutta näillä on suuri merkitys...
Kahvila Siilin tarjottavat vievät kielen mennessään. Ihania leivonnaisia - sitruunamarenkileivoksia, mansikkakoreja, kakkupaloja, erikoinen siilinkeksi (jossa näytti olevan jäätelöäkin), croisantteja ja paljon muuta hyvää. Päivällä oli tarjottu tomaattikeittoa lounaaksi ja on Kahvila Siilissä pidetty brunssejakin kuluvan kesän aikana.




Lainaan tähän loppuun mitä Jyri Engström totesi City-lehden jutussa 22.kesäkuuta 2015

“Me asutaan tässä Käpylässä ja mä oon kasvanut viereisessä talossa. Siihen aikaan, kun olin nuori, täällä oli joka korttelissa maitokauppa tai muita tällaisia paikkoja, kolmansia tiloja. Nykyisin tällä puolella Käpylää ei ole mitään. Kukkakauppa on viimeinen, joka meni kiinni ja kaikki tilat on muutettu asunnoiksi. Tää on muuttunut lähiöksi, josta ihmiset käyvät muualla töissä ja tulevat tänne katsomaan telkkaria illalla. Mun mielestä on tärkeää antaa itselle, lapsille ja kaikille muillekin kokemus siitä, että täällä voi päiväsaikaankin tehdä asioita”, Engeström kuvailee ja toivoo, että Siilistä voisi tulla alueen toiminnan keskipiste.