elokuuta 31, 2016

Yks ihana juttu muutti meille asumaan...

Tiedättekö, että silloin kun ei oikein etsi juuri mitään se mitä on etsinyt jo pitkään vain tulee silmien eteen jostain yhtäkkiä! Tulipas hämärän pitkä ja epäselvä lause joten yritän selventää mistä nyt on kyse. Olin jo pitkään metsästänyt pianon päälle peiliä. Piano on peruja lapsuudenkodistani ja sain sen mukaani aikoinaan kun kotoa lähdin. Ihan ensimmäiseen opiskelija-asuntoon sitä ei vielä lähdetty kuljettamaan eikä piano sinne olisi mahtunutkaan. Seuraavissa kodeissani se on seurannut mukanani koska minullehan se aikoinaan ostettiin ja minä sitä isäni lisäksi myös pimputtelin.

Olin haaveillut, että pianon päälle voisi sijoittaa melko ison paksuilla hopeanvärisillä kehyksillä varustetun peilin. Kirppareilta ja vanhojen tavaroiden liikkeistä olin peiliä metsästänyt samoin Billnäs-Fiskars akselilta nyt tänäkin kesänä antiikkimarkkinoiden aikaan. Ehkä lähemmäs sellainen mitä etsin oli Kasvihuoneilmiössä mutta tämä peili ei ollut vanha. Juuri kesän alussa piipahdin jopa katsomassa heidän malliaan uusin silmin mutta ne olikin myyty loppuun eikä ollut varmaa tietoa tuleeko enää lisää samanlaisia peilejä. Joten tämäkin peili pitäisi siis unohtaa. Harmitti!

Nyt reilu kuukausi sitten entinen työkaverini ilmoitteli Facebookissa antavansa 50-luvun henkisen kukkapöydän ilmaiseksi sen haluavalle. Muistin heti ystäväni asunnon Mäntässä ja joten yhteys  häneen kiinnostaisiko tämä yksilö. Ja totta kai oli mieluinen mutta kun taas sitten viestittelin ex-työkamulle olikin aarre löytänyt jo uuden omistajan. Mutta minulle tarjottiin tilalle "peilihyllyä".  Kaluste olisi myynnissä myös muualla joten minun tulisi toimia nopeasti. Saatuani kuvan ja peilihyllyn mitat olin täysin vakuuttunut, että tämä on JUURI SE OIKEA!


Sovimme treffit yhdelle parkkipaikalle, jossa peilihylly vaihtoi omistajaa ja nyt se on kiinnitetty myös tuohon seinälleni. Itse kiinnittäminen kesti siksi melkein kuukauden kun meillä on täällä asunnossa sellaiset seinät ettei niihin ihan tavallinen Black&Decker pure! Lumo kävi ystävällisesti Siippansa kanssa meillä "kaffella" mutta valitettavasti kävi juuri kuten pelkäsin. Siipan akkuporakone ei ollut "iskevä" joten seinään saatiin muutama pienen pieni reikä ja siihen sitten tyssäsi! Meni tovi ennenkuin sain kunnon Hiltin tutulta lainaksi ja kyllä sitten lähti reiät syntymään. Tämä järeä kone uppoaa seinään kuin veitsi margariiniin. Olen kiitollinen siitä, että isäni on opettanut tyttärensä käyttämään työkaluja ja kerran sain jopa joululahjaksi ruuvimeisselisetin kun sitä olin toivonut. Ja onneksi Lumon Siippa oli mitannut oikeat porauskohdat seinään koska vatupassia en itse vielä omista. Täytyisi laittaa sekin lahjalistalle .... käytännölliset lahjat ovat ihan parasta! 


Kuulkaas olen niin tyytyväinen peilihyllyyni! Itse asiassa kyse on mitä todennäköisemmin kaapin yläosasta peileillä, joka on jossain vaiheessa irrotettu itse kaapista. Ja tätä peiliosaa hyllyllä voi todellakin käyttää myös näin seinällä. Kaappi itsessään on ollut uusrenessanssi tyyliä edustava, joka vallitsi 1880-90 -luvuilla. Tyyli haki innoituksensa aidosta renessanssista. Huonekaluissa suosittiin arkkitehtonisia aiheita kuten listoituksia, peilityksiä, päätykolmioita, pilastereita ja pylväitä. Katkaistu otsalista (siis tuo mitä minä kutsun hyllyksi) ja uurnamaiset sorvatut nupit ovat tälle tyylille hyvin tyypillisiä. Ihan kuten minunkin peilihyllyssäni on :)


Vanhemmillani on aivan ihana hieman isommalla kääntyvällä peilillä varustettu saman aikakauden kaappi kolmella isolla vetolaatikoilla. Näitä kaappeja näkee kyllä antiikkimessuilla ja kuolaan niitä aina. Suosittuja puulajeja olivat tummaksi petsattu ja kiillotettu koivu tai petsattu ja vahattu tammi. Oma "peilihyllyni" on selkeästi koivua. Kaappeja ovat tehneet puusepät ja on niitä varmaan "teollisestikin" valmistettu. Minunkin peilihyllyssäni on lyijykynällä taakse kirjoitettu tekijän nimi mutta en ole vielä saanut siitä selvää...


Koska peilit ovat vanhoja ovat ne aavistuksen sameilta. Onneksi peilien taakse ei ole päässyt kosteutta, joka olisi sitten aiheuttanut peilin takana olevaan hopeakerrokseen ikäviä tummentumia. Vanhoihin peileihin ei pidä koskaan muuten suihkuttaa vettä tai puhdistusainetta suoraan vaan suihkuta aineet aina riepuun, jolla sitten pyyhit peiliä. Himmentymiin voisi myös kokeilla hieroa steariiniä, joka sitten kiilloitetaan rievulla. Muistan lukeneeni jostain, että peilejä voi puhdistaa myös halkaistulla perunalla ja jopa teellä. Toisaalta minua ei haittaa vaikka ihan kirkkaaksi en peiliä saisikaan. Pääasia on se, että minulla on tämä ihanuus.


Siinä se sitten on pianon päällä eilen illalla Haltialan pelloilta poimitun kukkakimpun kanssa. Olen muuten vaihtanut perinteisen pianojakkaran turkoosiin Vitran Panton tuoliin ja hyvin silläkin voi istua ja soitella. Pakko myöntää, että minun pianoni on epävireinen ja kaipaisi kipeästi virittäjää.

Mitäs pidätte? Oletteko itse tehneet huippuhyviä löytöjä "ihan vaan sattumalta" kuten minulle kävi tämän peilihyllyni kanssa? Onko uusrenessanssi tyylinä tuttu tai onko teillä ehkä omassa kodissa näitä "nupillisia kaappeja"? 

Haltialan pelloilla on muuten vielä paljon auringonkukkia ja siellä seassa vielä näitä kesäkukkiakin joten mars mars poimimaan kesää maljakkoon vaikka huomenna alkaakin jo syyskuu :)

elokuuta 29, 2016

Loviisan Suolatorin ihanat kaksoset tai ainakin melkein...

Loviisan Suolatorin laidalla seisoo vierekkäin kaksi ihanaa vanhaa taloa, joita olen itse tottunut kutsumaan "kaksosiksi". Talot kuuluvat kahdelle eri perheelle ja sitä paitsi ne ovat ulkoisestikin täysin erinäköisiä. Käydessäni Loviisassa ensimmäistä kertaa LWT-tapahtumassa olin hieman sekaisin monen eri talon nimestä ja siitä sitten varmaan tämä erikoinen nimitykseni niille juontaa juurensa. Kurkistetaan seuraavaksi sisälle näihin "kaksosiin" Puutarhakadun varrella. 

Vackerbacka


Loviisan ainoa porttitalo Vackerbacka toivottaa vierailijat aina iloisesti tervetulleiksi värikkäillä viireillä tai koristeilla, upealla taivaansinisellä porttikatolla ja häikäisevän kauniilla kattovalaisimella. Tästä portista kulkeminen on juhlaa myös arkena. Astutaan sisälle nupukivetylle pihalle rinnetontilla.


Vackerbackassa on tapahtunut ihan hurjasti Joulukotien jälkeen. Talon toisesta puoliskosta, jossa vielä joulukuussa toimi tekstiilitaiteilija-äidin työhuone oli tullut nyt vanhempien Juhan ja Tiinan sekä pienempien lasten koti. Täällä selkeästi jo asuttiin! Lastenhuoneissa oli kivoja sarjakuvatapetteja ja ihan oikea teltta-tiipii. Miksei minulla ollut tuollaista kun olin pikkutyttö vaan piti kyhätä maja kahden tuolin varaan virityn peiton alle :) Ihana iso "keittiö/tupa/olohuone" tila tuntui valoisan tilavalta ja tänne kaikki kuusikin perheenjäsentä mahtuvat saman pöydän ääreen. 


Ruokapöydän puulankut olivat huikean kauniita kuten itsessään koko pöytä!



Olihan sitä pakko näin kauniista peilistä ottaa bloggaajaselfie ennen talon toiselle puolelle siirtymistä. Unohdin muuten kuvata tuolla isossa "keittiö/tupa/olohuone" tilassa katon rajassa olevan ihmisen tai ainakin lapsen menevän aukon. Katoksellisen portin läpi pystyy nimittäin "ryömimään" eli jo asutulla puolella olevalta "uuninpankolta" pääsen nyt myös tänne. Täällähän voi leikkiä vaikka piilosta.... ihan huikeaa! Tässä talossa on kaikkia jänniä juttuja...


Muutama fiilistelykuva vielä vanhalta puolelta missä perhe Karvonen aiemmin asui. Aiemmista LWT postauksistani löytyy lisää kuvia kun Vackerbacka on niin kuvauksellinen ja jännä kohde. Sekoitus uutta ja vanhaa suloisessa sovussa, talonpoikaisantiikkia ja huippudesignia!




Tuolla uunin takana oikealla näkyvät ne portaat, joita pitkin pääsee kipuamaan "uuninpankolle" ja siitä kattoportin läpi talon uudelle puolelle. Pihan hauskan majan edessä oli housebändi musisoimassa. Vackerbacka on hauska ja tyylikäs koti!


Ajurintalo 

Naapurin "kaksoseen" ei tarvitse ottaa kuin muutama askel niin päästäänkin jo Katjan ja Heikin lapsineen asuttamaan Ajurintaloon. Tämän upean talon on rakennuttanut Suolatorin laidalle 1900-luvun alussa vossikka-ajuri Alfred Lindborg. Ajurintalon olohuoneen pöydälle on koottu mielenkiintoisia vanhoja piirustuksia ja papereita tästä talosta. Jos on aikaa ja mielenkiintoa kannattaa tutkailla niitä...

Ajurintalon pihalla oli tänä kesänä toteutettu muutaman vuoden mielessä kypsynyt projekti palauttaa nupukivipiha. Täällä on saatu varmaan ahkeroida, jotta ruoho ja maa-aines on saatu siirrettyä pois. Pidin kovasti nupukivipihasta ja se sopii taloon todella hyvin. Hyvä ratkaisu!


Tänä vuonna olin Ajurintalon alakerran kiertämisen jälkeen päättänyt ehdottomasti kiivetä kesävintille ylös kapeita jyrkkiä portaita. Viime kesänä väentungos sai minut jättämään yläkerran  väliin mutta halusin aistia tämän lumoavan interiöörin nyt. Minulle tästä Ajurintalon kesävintistä tulee mieleen mummola ja siellä ollut vintti sekä myös navetan yliset jostain kumman syystä. Vinteillä on aina vähän hämärää ja siellä on paljon vanhoja kummallisia tavaroita kuten täälläkin.




Valkoisia harsomaisia verhoja peittämässä nukkumapaikkoja - kuin moskiittoverhoja elokuvissa. Vanhoja kalusteita, matkalaukkuja, kuivattuja kukkia, olkihattu, lasipurkkeja. Kasa erilaisia lautapelejä, joita voisi pelata ajankuluksi sateen piiskatessa vasten kattopeltiä kesäpäivänä. Kirjoja ja lehtiä luettavaksi. Näkymä kattoikkunasta kadulle ja edessä olevan talon katon yli melkein merelle saakka. Kattopalkkiin kiinnitetty keinu heilumassa. Kiireettömyyttä, salaperäisyyttä ja kesäfiilistä. Näitä kaikkea Ajurintalon kesävintti on! Kuinkahan monta ihmistä tänne mahtuisi nukkumaan..
Hurmaava paikka kaiken kaikkiaan ja viehättää minua kovasti!




Ehdottamasti kannattaa kivuta tänne ylös ja muistaa laskeutua "omalla vastuulla" varovasti myös sieltä alas. Ajurintalon alakerran kuvia löytyy aiemmista postauksistani. Tällä kertaa en onnistunut näkemään yhtään perheen suloisista kissoista. Niistäkin kuvia kyllä löytyy jos jaksaa selailla aiempia bloggauksia...

Loviisan kaduilla voi LWT:n aikana törmätä myös näihin erikoisesti pukeutuneisiin herrahenkilöihin. Mahtoi miehillä olla kuuma tamineissaan karvalaukut olalla koska viime viikonloppuna sää oli todella helteisen kuuma ja aurinkoinen koko päivän. En muuten muista yhtään LWT päivää, että olisi satanut. Ajurintalon isäntä Heikki kertoi, että jonain vuonna oli satanut iltapäivällä. Hyvin ovat säät tapahtumaan suosineet. Mutta tyylikkäitä nämä herrat kyllä olivat!




Marjon matka jatkui katuihin maalattuja mattoja pitkin seuraaville taloille, joista sitten seuraavissa postauksissa myöhemmin...hauska idea ja tätä voisi vaikka toteuttaa täällä Espoossakin.





elokuuta 28, 2016

Loviisan Wanhat Talot - Lilla Ljuva

Ihana Loviisan Wanhat Talot 2016 tapahtuma takana ja minun kamerassa useita satoja valokuvia sieltä. Vierailin vain lauantaina tänäkin vuonna paikan päällä joten vieläkään se haaveilemani yöpyminen Loviisassa ei tapahtunut. Ehkä sitten ensi vuonna Marjon matkassa bloggaaja myös viettää venetsialaisia meren rannalla ihaillen tulia ja elokuun hämärtyvää iltaa nukkuen jossain huikean ihanassa vanhassa talossa....haaveilee...haaveilee...haaveilee...

Koska en ole vielä ehtinyt purkaa kaikkia fotojani päätin aloittaa Fröken Wiklundin ihanasta Lilla Ljuvasta (Oltermanninkatu 8), johon on viime kesän ja Joulukotien jälkeen ilmestynyt uusi huone! Häkellyin ihan kun astuin ovesta eteistilaan ja siinä olikin ovi auki aivan ihanaan olohuonetilaan


Ja tuo kukista tehty pääkallotapetti oli ihan huikea! Talon emäntä Nina kertoi sen tapetin olevan ruotsalaisen Mr. Perwallin tuotantoa ja sen nimi on Flower maniac, Roses are read madness is good. Tapetin on suunnitellut Tess Jacobsson. Ihan huikea tapetti! Olohuone oli emännän kertoman mukaan tarkoituksella jaettu kahteen eri tilaan ja toista tiloista hallitsi tämä tapetti ja musta rottinkituoli lukulampulla. Vaikka Lilla Ljuvassa on paljon erilaisia esineitä siellä ei missään tapauksessa ole täyden tuntua tai liikaa mitään. Kaikkea on juuri sopivasti ja minä niin viihdyn tässä rakkaudella tehdyssä kodissa. Talo on myös todella asujansa Fröken Wiklundin näköinen. 



Vanhoja erilaisia kirjevaakoja on kerätty oven päällä olevalle hyllylle. Hauska yksityiskohta ja lyön vaikka vetoa etteivät kaikki talossa vierailleet edes välttämättä tienneet mihin näitä on käytetty! Toisella puolella uutta olohuonetta oli sitten sohvaryhmiä ja ihana vanha arkku sohvapöytänä. Itse haaveilin vuosia arkusta pöytänä takaa-ajatuksena, että siellä voisi myös säilyttää jotain. Ainakaan toistaiseksi en ole vielä löytänyt sellaista joka olisi juuri se oikea. Arkun etsintäni siis jatkuu edelleen antiikkitapahtumista ja kirppiksiltä... 


Suloinen vanha tuunattu valokuva kauniin erikoisessa puukehyksessä. 


Peili huolettomasti nojaamassa lattialla on ollut myös minun sisustushaaveissa. En vain tiedä koirataloudessa (LUE: russeliriiviön kanssa) olisiko se viisas idea ollenkaan? Jostain syystä meillä ei kotona saa olla kovin paljoa irtonaisia osia joten kyllä tuo upea kultakehyksinen peili ei meidän huushollissa säilyisi ehjänä kovin pitkään. Fröken Wiklundin kissa taitaa olla rauhallisempaa sorttia :) Kisulia ei tällä vierailulla nähty koska se taisi lymytä makuuhuoneen verhojen takana. Jos oikein tarkkaan katsotte niin jossain valokuvissani näkyy kissimirrin leikkihiiri... :D



Unohdin aivan kuvata uuden päältä täytettävän pienen kamiinan, jota ei oltu vielä asennettu. Todella kauniin siro ja kuin koru lämmönlähteeksi talvella. Kamiina oli juuri kannettu sisälle ennen LWT-tapahtumaa joten sitä ei oltu edes testattu vielä. 


Ihanan nostalginen putkiradio ja sen päällä talon emännän tekemiä kukkasia. Tomaattipurkissa sitruunapuu kasvamassa ja vanha opetustaulu. Täydellinen yhdistelmä! 


Fröken Wiklund on taitava tuunailemaan kaikkea ja tässä on nerokkaasti käytetty vanhoja valokuvia ja kristalleita yhdessä tehden niistä tällaisia riippuvia koristeita. 


Minun kultaköynnökseni oli yhtä elinvoimainen kuin tämä mutta jostain syystä se on ottanut nyt jostain nokkiinsa ja näyttää hieman huonovointiselta kesän jälkeen. Täytyy jutella sille enemmän mukavia jos se virkoaisi ja alkaisi kukoistamaan kuten tämä Lilla Ljuvan yksilö. 


Aamulla mitatessaan kahvipuruja keittimeen meidän kaikkien olisi hyvä omistaa tällainen huoneentaulu keittiön seinällä. Huikea elämänohje ja niin totta! Jonkun vastaavan ohjeen voisi kiinnittää vaikka kylpyhuoneen peiliin, johon myös aamuisin tulee tuijoteltua väsyneenä! 



Fröken Wiklund osti tämän vuonna 1900 rakennetun talon muutamia vuosia sitten ja sitä on kunnostettu pikku hiljaa. Olen itse käynyt talossa vierailemassa nyt kolme kertaa ja aina siellä tapahtunut jotain uutta. Ehkä maailman kauneita kylpyhuoneen ovea voitte kurkata tästä postauksesta viime kesältä. Myös makuuhuoneen persoonallinen matkalaukku pino löytyy sieltä. 



Oli aika halata Fröken Wiklundia jäähyväisiksi ja jatkaa seuraavaan talokohteeseen. Lilla Ljuva on onnellisten ihmisten koti ja huokuu sitä kaikissa tiloissa. Lisää LWT postauksia on vielä tulossa erilaisista vanhoista taloista ja niiden interiööreistä sekä sisustuksista. Pysy kuulolla! 










elokuuta 26, 2016

Habitare2016 messulippu arvonta

Marjon matkassa blogi on mukana Messukeskuksen syksyn ehkä odotetuimmassa tapahtumassa Habitare 2016 messuilla. Suomen suurin huonekalu-, sisustus- ja designtapahtuma järjestetään nyt 27.kerran. Messut ovat avoinna 7.-11.syyskuuta. Olen itse menossa ainakin ammattilaispäivänä mutta mahdollisesti myös jonain muuna päivänä. Katsotaan miten aikataulut kehittyvät....

Kuvalähde: Messukeskus

Habitaren kanssa samanaikaisesti Messukeskuksessa on myös ValoLight, HifiExpo, Antiikki, Art-Helsinki, Helsinki Design Weekin tuottama muotoilun, tilasuunnittelun ja valaistuksen ammattilaistapahtuma Showroom sekä sisustus- ja lahjatavara-alan ammattilaistapahtuma Forma Syksy. Paljon katsottavaa ja koettavaa yhden katon alla taas jälleen kerran. 


Kuvalähde: Messukeskus

Nyt on ehdottomasti aika aloittaa lähtölaskenta messuille ja laittaa pystyyn arvonta Habitare messulippujen osalta täällä blogissa teidän lukijoiden kesken. 

Kuvalähde: Messukeskus

Habitare-lippujen arvonnan ohjeet ovat seuraavat:

Jos et vielä ole Marjon matkassa blogin lukija käy Bloggerissa rekisteröitymässä lukijaksi ja saat yhden arvan lippuarvontaan. Jätäthän myös kommenttikenttään merkinnän liittymisestäsi.

Jos olet jo blogini lukija ja haluat osallistua lippuarvontaan jätäthän kommenttikenttään terveiset vain osallistumisesta. 

Jos et vielä ole Marjon matkassa blogin lukija Facebookin puolella käy peukuttamassa sivua ja saat yhden arvan itsellesi. Jätäthän sinne myös terveiset, että kävit uutena peukuttamassa sivua. 

Voit käydä myös peukuttamassa Instagramin puolella messulippukuvaani ja saat siitäkin yhden arvan kun alat samalla myös seurata Insta tiliäni.

Jos haluat parhaat mahdollisuudet voittaa itsellesi messulipun olet aktiivinen kaikissa some-kanavissa. Arvon kaksi (2) messulippua osallistujien kesken. 

Kuvalähde: Messukeskus

Arvonta päättyy 1.9. klo 20.00 jotta ehdin postittaa liput voittaneille.
Hyvää onnea kaikille arvontaan ja nähdään ehkä Habitaressa.
Ihan huikeat messut on tulossa....

Marjon matkassa Blog Awards 2016 ehdokkaana


Eilen työmatkalla Varsovassa päätin lyhyellä tauolla ihan vaan pikaisesti kurkata sähköpostiani teemalla "jos vaikka jotain kivaa olis tullut"! Ette voi uskoa miten hymy levisi korvasta korvaan kun olin saanut sinne todella yllättävän viestin.

Marjon matkassa blogi on valittu Blog Awards 2016 ehdokkaaksi kategoriassa Yleisön suosikki/Musta Hevonen

Spontaanina ihmisenä minun olisi tehnyt mieli huutaa riemusta JEEEE tai hyppiä ilmaan tasajalkaa pari kertaa muutamasta kärrynpyörästä nyt puhumattakaan mutta ottaen huomioon minkälaisessa ympäristössä olin tyydyin vain leveään hymyään. Ihan varmasti iloisuuteni huomattiin aloittaessani oman presikseni vain muuutamia minuutteja sen jälkeen kun tämä ilouutinen saavutti minut.

Olin kyllä kuin kissa pistoksissa siihen saakka kun pääsen jakamaan tämän jutun teidän kanssanne rakkaat lukijani. Minun blogianihan ei olisi olemassakaan ilman teitä! Pitkät työpäivät ja hotellin netin ärsyttävä hitaus/takkuaminen lykkäsivät iloviestin kertomista täällä blogissa siihen kunnes tänään iltamyöhään nyt kotiuduin. 

Olen äärimmäisen onnellinen tästä ehdokkuudesta. Olen tosi kiitollinen niille, jotka kokevat blogini inspiroivan itseään ja jaksavat lukea postauksia niihin kommentoiden. Olen myös hieman hämilläni miten kovassa seurassa olen mukana Mustana Hevosena. Ja ennen kaikkea myös nöyrän ylpeä siitä, että aloitin bloggaamisen muutamia vuosia sitten ja jatkan sitä edelleen. 

Tästä äänestyslinkista voitte kurkata minkälaisia upeita blogeja siellä on mukana.
Ja Marjon matkassa yhtenä siellä joukossa!

Tuomaristo on valinnut jokaiseen kategoriaan ehdolle kolme blogi- tai You Tube-maailman huippua. Tutustu ehdokkaisiin ja äänestä omaa suosikkiasi! Voit äänestää vain yhtä ehdokasta jokaisesta kategoriasta. Kaikkien äänestäjien kesken arvotaan Polarin fitnessranneke (arvo 200 euroa) sekä liput säkenöivään gaalaan kahdelle. Voit äänestää suosikkiasi klikkaamalla blogin kuvaa ja täyttämällä nimesi ja sähköpostiosoitteesi. Äänestys päättyy 27.9. 

Tämä Musta Hevonen on onnellinen jo ehdokkuudesta :)


elokuuta 23, 2016

Pastilli, Puppy ja Pallo

Korkeavuorenkadulla seisoo kolme iloisen väristä Ponya vesisateessa. Tahtomattaan kaikki sateenvarjojensa alla kyyristelevät ja ohikipittävät ihmiset hymyilevät näille hahmoille surkeasta säästä huolimatta leveästi. "Miten hellyyttäviä!" huudahtaa eläkeläisrouva. "Nää on varmasti Eeron!" Mistä oikein on kyse? Ovatko nämä väripilkut karanneet tuolta takana olevasta Designmuseosta tänne Suomen kesään? Rohkeasti vain sisälle entiseen ruotsiinkieliseen oppilaitokseen "Läroverket för gossar och flickor" ottamaan asiasta selvää :) Tämän punatiilinen kaunis rakennus on 
arkkitehti Gustaf  Nyströmin piirustuspöydältä lähtöisin jo vuonna 1894. 


Designmuseossa avattiin huhtikuun alussa laajin Eero Aarnion tuotantoa esittelevä retrospektiivinen näyttely "More Than Just A Ball". Häpeäksi tunnustan, että vaikka äärimmäisen suuri Eero-fani olenkin ehdin näyttelyyn vasta reilu viikko sitten Lumon kanssa sateisena lauantaipäivänä. Me emme todellakaan olleet ainoat fanit koska koko eteisaula oli puolenpäivän jälkeen täynnä etupäässä turisteja ja jono lippuluukulle kiemurteli pitkänä. Käytimme tilaisuutta hyväksemme ja nautimme kahvit museokahvilassa jonossa seisomisen sijaan. Ja sitten vilauttamaan Museokorttia!


Eero Aarnio valmistui sisustusarkkitehdiksi vuonna 1957, Näyttelyssä on sympaattisia vanhoja valokuvia Eerosta hänen vaimostaan Pirkosta sekä myös Aarnion perheen lapsista. Pidin näyttelyssä erityisen paljon tästä valokuvallisesta osuudesta koska se toi hyvin henkilökuvaa ja ihmistä esille suunnittelijan takana. Sitä paitsi ajankuvina valokuvat olivat oivallisia!


Myös Designmuseon näyttelyarkkitehtuuri on tehty jännän erilaisella tavalla. Valkoista ja pelkistettyä tilaa paljon, katossa yksikertaisia putkivalaisimia. Jollain "robottialustoilla" liikkuvat Aarnion designklassikot ikääkuin muuttivat näyttelyä koko ajan liikkuessaan sinne tänne. Ei tarvitse silti huolestua - nämä robotit havaitsevat kyllä näyttelyssä liikkuvat taiteenkatselijat :) Hesari kirjoitti omassa näyttelyarvostelussaan, että tila muistuttaa avaruusasemaa. Minullekin tuli jotenkin mieleen Star Trek tai joku futuristinen leffa kaukaa tulevaisuudesta, Erittäin onnistunut tapa esitellä Eero Aarnion tuotantoa ja tämä toimi. 



Eero Aarnion kalusteista ja kaikissa muissakin tuotteissa on täysin oma tunnistettava muotokieli ja futuristinen ote sekä leikkimielisyys. Hän alkoi muotoilussaan käyttämään uusia tulevaisuuden materiaaleja muovia ja lasikuitua kun muut hänen aikalaisensa käyttivät puuta ja muita perinteisempiä materiaaleja.  Eero Aarnion Pallo-tuoli on vilahdellut elokuvissa, rockvideoilla, muotilehdissä, telkkariohjelmissa, kansainvälisissä julkaisuissa ja jopa presidentti Urho Kekkosella oli oma Pallo-tuoli. Näyttelyssä oli hauska kuva Urkista, jossa hän istuu pallotuolissa hyvin erikoiset "kengät" tai pitäisikö sanoa pikemminkin "balettitossut" jalassaan :)


Näyttelyssä on toki Pallon (1963) lisäksi paljon tuttuja muitakin saman aikakauden tuotteita. Pastilli-tuolissa (1968) istuva nainen baskerissaan ja valkoisissa polvisukissaan näyttää vaatteidensa puolesta hyvin retrolta mutta Pastilli-tuoli on säilyttänyt silti ajattomuutensa vaikka on saman aikakauden tuotos. Eero Aarnion esineitä on esillä New Yorkin MoMA:ssa, Lontoon Victoria & Albert-museossa sekä Vitran-museon kokoelmissa. Aarnion tuotteet ovat valitettavasti erittäin kopioituja ja muistan parin vuoden takaa ainakin yhden nettifirman, joka kaupitteli näitä klassikkotuoleja väärillä mittasuhteilla. Kopioiti on niin surullista ja enkä voi ymmärtää ihmisiä, jotka haluavat ostaa feikkituotteita itselleen...


Eero Aarnion tuotantoa ehkä vähemmän tuntevalle voi tulla yllätyksenä, että hän on suunnitellut tuotteita myös puusta ja rottingista. Elefantintossu niminen rottinkijakkara näytti edelleen hyvin ajattoman klassiselta ja voisin sellaisen omaankin kotiin hankkia. Myös nuo puiset jakkarat, joissa on jotain avaruusalusmaisuutta ovat klassisen kauniita.


Meillä on kotona oma valkoinen Puppy ja se sopii hyvin tällaiseen koiratalouteen. Puppyja on saanut jo pari vuotta dalmatilaisversioina ja monissa eri väreissä joten ei ole ihme, että tämäkin design klassikko löytyy aika monesta kodista.


Eero Aarnion Kupla-tuoli päätyi 1990-luvun lopulla Dolce & Gabbanan vaatemainokseen ja sen sisällä istui mainoskuvassa maailmankuulu brasialainen supermalli Gisele Bundchen. Designmuseon näyttelykuvassa pitkäjalkainen kaunis Giselle on hassusti sykkyrällä Kuplan sisällä. Vanhat mainokset sekä myös Eero Aarnion skissiluonnokset ja piirrokset olivat hieno osa tätä näyttelyä. Oli myös jotenkin nostalgista kävellä ja katsella vaikka TheTree tilanjakajaa, jota olen itse ehdottanut johonkin asiakaskohteeseen työelämäni puolella. Monet Eeron suunnittelemat tuolit ovat myös tulleet projektitöissä tutuksi vuosien varrella ja totta kai myös Eero Aarnion karismaattinen hahmo. 
Eero on tosi symppis! 


Eero Aarnio on syntynyt 1932 ja täytti nyt 21.heinäkuuta 84-vuotta. Onnittelut päivänsankarille! Muotoilija aloitti vuonna 2012 yhteistyön italialaisen Serralungan kanssa suunnittelemalla heille tämän Doggy-hahmon sekä muita ulkokalusteita. Melkoinen teräsmies ja edelleen Aarnion suunnittelu on ihan huippua! Moni hänen ikäisensä on ollut eläkkeellä jo vuosikymmeniä...






Jos et vielä ole ehtinyt käydä Designmuseossa niin nyt Taiteiden yönä tämä muotoilijalegenda on tavattavissa Korkeavuodenkadulla. Toimittaja Sami Sykkö haastattelee Eero Aarniota kello 18.00. Illan aikan on mahdollista ostaa myös Aarnion signeeramia Eero Aarnio - värin ja ilon muotoilija näyttelyjulkaisua (2016) erikoishintaan. Designmuseon pihalla on Jätti-Puppy ja kaikkea muuta mielenkiintoista tapahtumaa sekä lapsille että aikuisille. 

Hauskaa Taiteiden yötä kaikille sinne suuntaaville. 
Minä nousen huomenna kukonlaulun aikaan ja matkaan sinivalkoisin siivin "jonnekin" pariksi päiväksi työmatkalle. Tästä varmaan postausten muodossa myöhemmin!

Moi moi....ollaan kuulolla viimeistään perjantaina taas :)