lokakuuta 31, 2016

L'Oréal Smartbond - vahvuutta ja kiiltoa hiuksille

L'Oréal on tuonut syyskuussa markkinoille ihan uuden Smartbond hoitomenetelmän, jota kampaajani Kaisu suositteli minulle edellisen kampaamokäyntini yhteydessä Hiusmuotoilu Inochissa. Kesän auringonpaiste, hiusten kastuminen merivedessä, värjäykset, vaalentamiset, raidat ja erilaiset käsittelyt kuten kihartaminen ja föönäus laittavat hiukset aika koville. Hiukset saattavat näyttää vähän elottomilta sekä olla herkistyneitä ja vahingoittuneita. On aika palauttaa hiusten kiilto ja helppohoitoisuus sekä suojata niitä tulevia käsittelyjä varten!


Olen saanut perimässä hyvät ja erittäin vahvat hiukset, jotka vielä kasvavat todella pitkiksi. Hiuksia on paljon mutta ne ovat valitettavasti harmaantuvaa sorttia. Isäni mustat hiukset alkoivat harmaantumaan juuresta jo vähän päälle kolmekymppisenä enkä minäkään ole säästynyt tältä perinnölliseltä ominaisuudelta. En ole koskaan itse värjännyt hiusteni juurikasvua vaan se hoidetaan aina kampaajalla ja ammattilaisten toimesta. En varmaan edes osaisi värjätä hiuksiani :)



Smartbond hoitokokonaisuus on kolmivaiheinen, joista kaksi ensimmäistä osaa Kaisu teki minulle sillä aikaa kun pläräsin kaikki kampaamon lehdet (ja juu luin myös Seiskan koska se kuuluu ehdottomasti aina selailla kampaamossa) ja söin palan Maken leipomaa kakkua. Ai, että se maistui hyvältä cafe latte lasillisen kanssa. Täytyyhän minua pysyä kärryillä juoruista ja kampaamossa on täysin luvallista lukea myös Seiskaa :)

Ensin Kaisu lisäsi Smartbondia hiusväriini antamaan suojaa värjäyskäsittelyn aikana. Kakkosaineen hän laittoi hiuksiini pesupaikalla, kun väri oli jo vaikuttanut hiuksiini. Hoitokäsittelyn tarkoitus oli suojata ja vahvistaa hiuksiani värjäyksen aikana. Ja totta kai sain sen nirvanaan vaivuttavan päänahan hieronnan vielä kaiken päätteeksi. Onko kenellekään teistä käynyt niin, että olette nukahtaneet pesupaikalle? Minulla on usein vaikeuksia hämärässä kynttilänvalon valaisemassa Inochin pesupaikassa pysyä hereillä. Olen minä pari kertaa säpsähtänyt siihen kun pyyhe kiedotaan pääni ympärille ja pyydetään ystävällisesti siirtymään takaisin kampaajantuoliin. Päänahkahieronta on todella rentouttavaa ja sitä pitäisi saada kyllä useamminkin. 


Smartbond hoitokäsittelyn kolmas vaihe on kotihoito. Hoitoainetta lisätään kotipesujen yhteydessä suojaamaan hiuskuitua sekä ylläpitämään kampaamokäsittelyä. Normaalin shampoopesun jälkeen hiuksiin lisätään Smartbondia ja annetaan sen vaikuttaa 1-3 minuuttia ennen hiusten huuhtelua. 


Smartbond antaa hiuksille ihan mielettömän kiillon ja pehmeyden sekä tekee niistä kestävämmät. Vai mitä sanotte tästä kuvasta, joka on otettu Kaisun tekemän Smartbondin kampaamokäsittelyn jälkeen? Hiuksiini laitettiin pitkästä aikaan myös myös liukuväriä latvoihin. Ja miettikää, että annoin Kaisun leikata niistä ainakin 3-4 cm pois kesän jälkeen - olin selkeästi aika reilulla tuulella :D Toisaalta hiukseni myös kasvavat ihan hurjaa vauhtia, joka tosin edesauttaa sen harmaan esiinpukkaamista...


Olen nyt kohta kuukauden käyttänyt Smartbondin kotihoitotuotetta ja ollut siihen erittäin tyytyväinen. Hiukset eivät takkuunnu yhtään niin helposti kaulahuivien kanssa kuin ennen hoidon aloittamista ja kiilto on ihan mieletön. Tapaamme Kaisun kanssa parin viikon kuluttua joten sitten saan varmaan vielä lisätietoa hiusteni tilanteesta. Mutta oikein hyvältä tuntuu itsestäni!


Kävin viikko sitten Messukeskuksen hauskoissa tupareissa ja siellä sai aivan ihania aitoja kukkakoruja mukaansa taloa kiertäessä. Valitsin itselleni kukkakorun hiuksiin kun minulla oli sattumalta nuttura tuona päivänä ja vähän itämainen puserokin päällä. 


Onko L'Oréalin Smartbond hoito tuttu teille? Jos on minkälaisia kokemuksia teillä on siitä? Itse olen erittäin tyytyväinen ja tukka tuntuu ihanan pehmeältä ja kiiltävältä myös! Kiitos Kaisu ja Hiusmuotoilu Inochi. Nähdään parin viikon kuluttua!

Postaus tehty yhteistyössä Hiusmuotoilu Inochin kanssa. 


lokakuuta 30, 2016

Kurkistus vielä I love me messutarjontaan

Lupailin edellisen I love me messupostauksen yhteydessä, että palaan vielä sellaisiin highlight juttuihin, jotka puhuttelivat minua messutarjonnassa viikko sitten. Koska messut olivat minulle ensimmäiset - ehkä eivät kuitenkaan viimeiset :) ja olin messuilla vain lauantaina - piti todellakin karsia kun ihan kaikkea ei vaan pystynyt/ehtinyt ottamaan haltuunsa. Tässä pientä koostetta viime lauantain messuiluista. Lisäksi lukematon määrä hyviä kohtaamisia sekä bloggarikollegoiden että muidenkin tuttujen kanssa!

Bodypainting SM-kisa

Tätä bodypaiting sm-kisaa olisi ollut mielenkiintoista seurata pidempään. Ehdin katsomaan vasta lähes valmiita töitä ja aikaa viisi tuntisesta kilpailusta oli jäljellä enää viimeiset kymmenen minuuttia. Aiheena Steampunk ja melkoisia taidonnäytteitä kilpailijat saivat kyllä aikaan. Kilpailun voittivat Emma Marttinen ja Anna Siponen Helsingistä. 




Löysin hauskan pikkuosaston Doris & Duke - Vintage & Modern. Standilla oli kauniita koruja ja asusteita mutta tänne täytyy ehdottomasti päästä käymään ihan paikan päällä Porvoossa, 
Kirkkokatu 3. Saamassani käyntikortissa lukee "trendikkäitä vaatteita sekä muotia menneiltä vuosikymmeniltä" - ehdoton must to visit -paikka


Tapasin messuilla ihanan blogikollegani Tuulannelin♥ Kun kaksi naista, joilla on paljon asiaa näkee toisensa pitkästä aikaa niin mikäs sen parempi tapa on kuin istahtaa lasilliselle kuohuvaa ja kakkupalalle päivittämään kuulumisiaan Fazerin Fresita Corneriin. Fresita viettää muuten ensi vuonna jo 10-vuotisjuhliaan - onkos tästäkin jo näin kaun kun ensimmäiset mansikkaiset on kippistelty! Marraskuun alusta Alkosta saa uutta herkullista mustikka-vadelma Fresitaan, jota pääsimme maistelemaan jo I love me -messuilla. Ihana uutuusmaku perinteisen mansikan rinnalle. 



Jos aikaa olisi ollut enemmän olisin ehdottomasti käynyt kuulemassa enemmänkin keskusteluja eri aihealueista. Ehdin mukaan Kauneuden ja tyylin merkitys trendien maailmassa paneeliin alkuun, joissa keskustelijoita olivat muotisuunnittelijat Jukka Rintala ja Katri Niskanen


Jukka Rintalan tuotantoa, joka ihastutti minua jo I love fashion - forces of nature by Teri Niitti näytöksessä. Yksi unelmistani on joskus elämässäni saada pukea ylleni Jukka Rintalan suunnittelema iltapuku johon superihanaa tilaisuuteen...


Kauneuspuoleltä löytyi kyllä väriä kynsiin ihan laidasta laitaan. Huikeaa värien kirjoa vaikka itselläni usein onkin kynsissä melko maltillisia värejä - toisinaan kyllä ihan keltaistakin. Täytyy alkaa harkitsemaan kesällä vihreää, turkoosi, lilaa tai jotain muuta räväkämpää ruskettunutta ihoa vasten. Myös erilaisia kynsikoristeita oli tarjolla. Itse käyn huollattamassa kynteni kerran kuussa joten uutta väriä suunniteltaessa mietin ehkä liikaakin tulevan kuukauden tilaisuuksia ja työjuttuja.... Täytyy joskus kaivaa vanhoja kuvia esille minkälaisia kynsiä itsellänikin on joskus ollut :D



Metsolan osastolla kävin muotinäytöksen jälkeen hypistelemässä vaatteita ja tykästyin kyllä kovasti heidän tuotantoonsa sekä laatuun. Mukavia tunika/mekkoja, jotka kiinnostivat! Hapsut olivat kivoja. 


Sain napattua omasta mielestäni ihanasta Palonin Minna Särelästä aika nappikuvan osastolla. Minnan hymy on NIIN  Palonin tarinan voit lukea tästä jos ei ole sinulle tuttu entuudestaan. Minna toimii Design District Helsinki toiminnanjohtajana ja hän veti tuon Jukka Rintalan ja Katri Niskanen paneelin perjantaina ja lauantaina. Sunnuntaina jos olisin ollut messuilla olisin ehdottomasti mennyt kuuntelemaan Eläköön uusi, parempi muoti panelikeskustelun, jossa olivat mukana vaatesuunnittelija Marita Huurinainen, ekologisen muodin tutkija Hanna Linkola ja ekologisen Nurmi-vaatemerkin ja yrityksen perustaja ja bloggaaja Anne Nurmi. Tämäkin paneelin aurinkoisen ihana Minna veti! 



Messuilla tulee jano joten mikäs sen mukavampaa kuin piipahtaa vaikka Jungle Juice Bariin juomaan vähän virkistävää mehua ja istumaan eurolavoista tehdyille sohville. Messukeskuksessa oli paljon erilaisia virkistymiskeitaita väsyneelle bloggaajalle tai messuvieraalle istua ja lepäillä hetken. Tässä vähän aikaa tankattua akkujani olin taas virtaa täynnä!


Kävin moikkaamassa myös kauneusalan yrittäjää Leena Ristaniemeä. Hänen Love Beauty kosmetiikka- ja tukkumyyntiyrityksensä tekee töitä mm. Vita Liberatan, Treat Collection ja Ecotoolsin sekä suomalaisen Mia Höytö Cosmesticsin parissa.


Nähdessäni tämän ihanan Familon sängyn kävi kyllä pari kertaa mielessä kellahtaa siihen ihan vain hetkeksi lepäämään. Vaikka jalassa oli supermukavat nilkkurit kävely ja seisoskelu tuntui hieman jo jaloissa. Lounaankin nautin vasta iltapäivällä joten taisivat olla myös erergiavarat vähän vähissä. Mutta olin ylpeä siitä, että näillä messuilla en sortunut ostamaan mitään makeisia! 
Ja kakkupalaanihan ei tähän lasketa.... :D


Koruosastoilla minunlaiseni kiiltävän perään oleva harakka olisi voinut viettää aikaa vaikka kuinka kauan. Tiirailin nenä kiinni vitriineissä erilaisia sormuksia ja riipuksia. 
Diamonds are the girl's best friend


Ja maaliskuun alussa meitä pääkaupunkilaisia hemmotellaan uudella, ihanalla naistenvaateliikkeellä. Katan ihana DOPP Woman vaateliike tulee rantautumaan Vaasasta myös Kalevankadun ja Yrjönkadun kulmaukseen ihan Helsingin ydinkeskustaan. Ihan supermagea juttu! Tästä pääsette Katan omaan postaukseen DOPP Womanin liikepaikasta. Aiemmin tilassa toimi Titti Haapalan kampaamo ja liiketilassa on muuten todella kauniit kaari-ikkunat, joista pääsee tulvimaan sisälle hurjasti luonnonvaloa. Katan blogissa on paljon kivoja syysvaatteita, joita tässä vaiheessa täytyy nyt vain ihailla ettei halua matkustaa Vaasaan saakka niitä ostamaan :) Mutta keväällä sitten nähdään täällä liiketilassa. Tuulannelin blogista löytyy hyvä postaus DOPP Womanin lokakuun muotibrunssilta. Tervetuloa Kata - innolla jo odotellen!



Zio-standilla ikuinen kenkähullu ihaili mm. superihania mokkaisia hapsunilkkureita.


Villisilkin osastolla oli myös kaunis puku! Villisilkin valikoimista löytyy loistavat valikoimat silkkiä, villaa, pellavaa ja puuvillaa. Täältä löytyy korkealuokkaiset kankaat niin arkeen kuin juhlaan ja naapuriliike Nappitalo Yrjönkadulla auttaa nappi, nauha, ketju, solki asioissa. 


Kävin vielä osastolla hipelöimässä Lumoan ihania vaatteita, joita myös I love fashion näytöksessä oli mukana. Olisiko jo aika ostaa itselleen oma Lumoan mekko ja lopettaa haaveilu....


Tapaamisiin ensi syksynä uudelleen I love me messuilla! Jospa silloin ehtisin käydä kuuntelemassa myös enemmän luentoja ja piipahtamaan mielenkiintoisissa työpajoissa. 

lokakuuta 27, 2016

Amedeo Modigliani Ateneumissa

Ateneumin uuden, huomenna 28.10. avattavan taidenäyttelyn boheemi taiteilija eli lyhyen ja todella värikkään elämän kuollen köyhänä. Hän ei eläessään yrittänyt saada yhtään tauluaan kaupaksi ja on nyt hän yksi maailman kalleimpia taiteilijoita. Viime vuonna kiinalainen ostaja maksoi tämän italialaisen Pariisissa vaikuttaneen taiteilijan taulusta Lepäävä alaston Christien huutokaupassa 170 miljoonaan dollaria! Taiteilija piti eläessään ainoastaan yhden näyttelyn muutamia vuosia ennen kuolemaansa. Ateneumin näyttelyn taidemaalari ja kuvanveistäjä Amadeo Modigliani oli mies, jonka arvostus nousi vasta hänen kuoltuaan vuonna 1920 vain 35-vuotiaana tuberkuloottiseen aivokalvotulehdukseen. Lyhyestä elämästään huolimatta hän ehti maalata nelisensataa taulua. 


Pääsin eilen jo ennakkoavajaisiin katselemaan ja myös valokuvaamaan Amadeo Modiglianin töitä Ateneumin saleihin. Näyttelyssä kiertäessä kannattaa kuitenkin huomioida, että muutamien taideteosten kohdalla on kuvauskielto. Esittäisin ihan pienen ja vienon toiveen Ateuneumille, että em. teokset merkittäisiin vähän näkyvämmin koska pieni kameran kuva, varustettuna tummalla ristillä ja vielä valkoisella pohjalla on liian näkymätön. Onneksi valpas opas kävi opastamassa meitä mistä tauluista ei valokuvia saa ottaa koska taulun omistajataholta ei siihen ole lupaa saatu. 


Näyttelyn ripustus on ihan huikea ja se punainen väri, jota on käytetty useissa näyttelysaleissa puhutteli minua. Punainen on äärimmäisen voimakas ja värinä se tuki hyvin Modiglianin hyvin omaperäisiä soikeilla, vähän naamiomaisilla kasvoilla varustettuja muotokuvia, joissa kuvattavilla on pitkät kaulat ja mantelinmuotoiset "eripariset silmät" toisen silmä kuvastaessa sielua. Malleilla on usein myös luisut olkapäät ja punertavana hehkuva iho. Modiglianin tyyli on hyvin tunnistettava!


Ateneumin näyttelyssä on myös paljon mustavalkoisia, suuria valkokuvia sekä taiteilijasta, että hänen naisistaan ja ystävistään. Modigliani näyttää komealta kuvissa ja hänen silmänsä ovat mielestäni hyvin hypnoottiset. Toscanan Livornassa syntynyt Amadeo Modigliani joutui keskeyttämään koulun jo 14-vuotiaani keuhko-ongelmiensa takia. Modigliani opiskeli kuitenkin taidetta Livornassa, Firenzessä ja Venetsia sekä Pariisissa huonosta terveydestään huolimatta. Taiteilijan elämäntyyliä sävyttivät alkoholi ja muut päihteet Pariisin boheemeissa taiteilijapiireissä, joissa hän ystävystyi mm. Pablo Picasson ja Jean Cocteaun´n kanssa. Modigliani tapaili myös venäläistä runoilijaa Anna Ahmatovaa, taidekriitikko Beatrice Hastingsia ja taideopiskelija Jeanne Hébeternea, jotka vaikuttivat hänen tuotantoonsa ja taiteeseensa. 

Jean Alexandre muotokuva, 1909 ja taulun takapuolelle maalattu alaston nainen

Ateneumin Modigliani näyttely on Pohjoismaiden laajin esillä ollut kokonaisuus. Näyttely käsittää 83 maalausta, veistosta ja paperipohjaista työtä taiteilijalta. Näyttely on ollut esillä Lillessä ja Budapestissä ennen pääkaupunkiamme ja Ateneumissa se on 5.2.2017 saakka. Ihan varmasti menen itsekin tänne vielä toistamiseen sillä paljon jäin vielä katsomassa väenpaljoudessa.


Amedeo Modigliani ihaili ulkoeurooppalaista taidetta ja kävi usein Louvren egyptiläisen ja antiikin taiteen osastoilla. Hän kiinnostui myös kuvanveistosta ja käytti veistoksiinsa Pariisin metron työmailta löytämäänsä huokoista kalkkikiveä. Veistosten kasvot olivat eksoottisen pitkänomaisia, kaulat liioitellun pitkiä, kasvot naamiomaisia ja nämä siirtyivät myös maalauksiin myöhemmin. 

Amedeo Modigliani, Naisen pää 1911

Ateneumin näyttelyn yksi keskeisiä aiheita on on taidekeräilijä Roger Dutilleul´n hankkimat Modiglianit. Dutilleul´n Mogidliani kokoelma on yksi maailman laajimmista, joka on keskitetty Lillen modernin taiteen museoon Ranskassa. Ateneumin kokoelmiin on hankittu vuonna 1955 Taidemaalari Léopold Survagen muotokuva (1918) ja se on maalattu taiteilijan parhaana luomiskautena kun hän asui ja työskenteli Nizzassa.


Vaikuttava taitelijan signeeraus punaisella seinällä muotokuvien kera. 
Monissa pienemmissä näyttelysaleissa oli myös punaisista tekstiililaatoista tehty lattia, joka teki saleihin jännän akustiikan ja tunnelman. Pidin myös niiden punaisesta väristä. 


Amedeo Modigliani, Nainen sinisessä mekossaan, istuu, 1918

Amedeo Modigliani, Poika lyhyissä housuissa, 1918

Amedeo Modigliani, Gaston Modot, 1918

Amedeo Modigliani, Istuva alaston ja paita, 1917

Ateneumin eri saleissa käydään läpi vaikuttavasti Amedeo Modigliani lyhyt mutta tuottelias elämä. Kun Pariisia pommitetaan ensimmäisessä maailmansodassa Modiglianin terveys alkaa reistailla ja hän muuttaa 1918 raskaana olevan naisystävänsä Jeanne Hébeternean kanssa Nizzaan, jossa syntyy heidän tyttärensä. Noin vuoden kuluttua pariskunta palaa takaisin Pariisiin.

"What I am searching for is neither the real nor the unreal, but the Subconscious the mystery of what is Instinctive in the human Race." Amadeo Modiglani.

Pariisiin palattuaan Amadeo Modigliani terveydentila alkoi kuitenkin huononemaan dramaattisesti ja vuoden 1920 alussa hän vajosi tajuttomuuteen. Modiglianin ystävät ja toista lastaan odottava Jeanne veivät hänet sairaalaan, jossa hän kuoli 24.1.1920. Jeanne ei kestänyt miehensä menetystä vaan hyppäsi ikkunasta ja kuoli saamiinsa vammoihinsa. 


Modiglianin kiihkeä ja lyhyt elämä päättyi hautajaisiin Père-Lachaisen hautausmaalle, johon kokoontui koko Montmartren ja Montparnassen taiteilijapiiri. Jeanne Hébeternea haudattiin ensin muualle mutta hänet on siirretty omaisten luvalla Modiglianin hautaan myös 1930. 

Ateneumin Modiglian näyttely on todella elämys ja ehdottomasti kannattaa käydä katsomassa se. Ateneumissa järjestään myös paljon erilaisia taidepajoja ja italian kielen oppitunteja Eiffel-tilassa.  Tarkemmat aikataulut ohjelmalle löytyvät tästä .


Lisäksi ennen kotiinlähtöä kannattaa ehdottomasti piipahtaa alakerran uudistuneessa Ateneum Bistrossa, jossa on täysin uusittu kiva sisustus ja klassista suomalaista bistroruokaa modernilla twistillä. Me joimme kahvit suolaisen ja makean kera mutta täytyy käydä testaamassa myös ruokapuoli myöhemmin. 
'
Kannattaa kotiin lähtiessä kurkistaa myös Ateneumin julkisivu tarkasti -
siellä on upea valtavan suuri kuva Lepäävä alaston hiukset avoinna...
Sama taulu löytyy myös aitonaAteneumin näyttelysalista ja se on lainassa Osakasta. 
(tämä ei kuitenkaan ole se 170 miljoonan arvoinen Lepäävä alaston)







lokakuuta 26, 2016

Kotiparvekkeelle on vihdoinkin hiipinyt syksy...

Kesän lapsena olen mestari venyttämään omaa kesääni pitkälle myöhäiseen syksyyn. Rakastan auringonpaistetta, lämpöä ja pitkiä, valoisia päiviä. Tällaisia me rapunaiset olemme! Haluan istua kotini lisähuoneessa parvekkeella hörppimässä aamukaffetta paperinen, painomusteinen Hesari taiteltuna kätessäni ja kuunnella lähikoivun lintujen sirkustusta. Useina aamuina olen istunut fleecetäkki harteilla mutta istunut silti ja vielä syyskuun loppuun saakka lähes päivittäin. Tähän väliin huomautus siitä, että parvekkeeni ei ole lasitettu! Vasta viikko sitten vedin sukat ensimmäistä kertaa jalkaan kevään jälkeen koiralenkeille aamuisin ja havahduin siihen, että alkaa olla jo aika viileää... Kaivoin jopa yhden villapaidan esille "ajatuksella jos vaikka sattuisi tarvitsemaan". 


.
Napsin parvekkeelta vielä reilu viikko sitten mintunlehtiä jälkiruokaan ja basilikaa salaattiin. Pelargoniat kukkivat vihreitä ja elinvoimaisina ja pukkaavat vielä uusia kukintojakin. Marketoissani ei ollut enää eläviä kukkia mutta vihreät, tuuheat varret. Ja parvekkeeni nurkassa kököttää värikäs aurinkovarjo muistuttamassa kirkkaasta paisteesta ja kesän lämmöstä joka nyt on kaikonnut. Mietin joko laittaisin tai pitäisi sanoa olisiko vihdoin jo aika laittaa parvekkeeni syyskuntoon kun ilmat ovat kylmeneet? Tuumasta toimeen ja Tammiston Plantageniin eilen töiden jälkeen. 



Älä päästä nälkäistä ihmistä ruokakauppaan äläkä kukkahullua ison ostoskärryn kanssa hehtaarikokoiseen kasvimyymälään seikkailemaan. Kaikkea kivaa näytti olevan vielä tarjolla vaikka sesonki syyskukkien osalta alkaakin olla loppumassa ja hei, miten hyviä tarjouksia kanta-asiakkaille olikaan. Lopputuloksena näytti olevan kärryllinen kanervia, callunoita, koristekaaleja ja sypressi.


Sen verran oli himoshoppailijalla järkeä päässä, että kaikki oli kyllä hahmoteltu jo valmiiksi sinne parvekkeelle eri laatikkoihin ja ruukkuihin joten yhtään turhaa hankintaa ei tehty! Pelargoniat siirtyivät näppärästi olohuoneen lattialle ennen talvisijoituspaikkaansa. Tilalle Indiskasta aikoinaan ostettuihin ihaniin metallilankaisiin parvekelaatikkoihin pääsivät talviruukuissa kanervat - valkoista ja punaista. Muratti jatkaa siinä kaverina mutta talvestahan se ei kyllä selviä voittajana mutta tuo parvekkeelle kivasti vihreyttä. 


En voinut aikoinaan sietää koristekaaleja ja nyt arvoin kaupassa otanko kaksi vai kolme mutta parin kanssa kotiin tultiin. Sypressi saa vähän sitten toimittaa joulupuun virkaa parvekkeella kun joulukuu alkaa. Vähän haikein mielin keräsin kesäiset koristeet pois parvekkeelta mutta toisaalta mietin, että nythän voin poltella huoletta niitä erilaisia lyhtyjä vaikka joka ilta lisähuoneessani. Minnien kesävesikuppi pestiin pois parvekkeelta ja laitettiin kaappiin odottamaan seuraavaa kesää.


Jos aurinkoisia päiviä vaan tulee niin vieläkin tassuttelen sinne parvekkeelle juomaa sitä kaffetta. Voihan aina istua lampaantaljalla ja toppatakissa pipo päässä. Loin jo mieleeni vision siitä ettei tässä enää kovin montaa päivää tarvitse kärvistellä niin päivä lyheneminen lakkaa ja valoa kohti aletaan menemään... :) Ai, miten niin optimistinen luonne!

Pyrittekö te venyttämään kesäänne ja taistelemaan syksyä/talvea vastaan? Onkohan kukaan minun tavoin vasta nyt ostanut syyskukat ja tehnyt istutukset vai olenko viimeinen mohikaani tässä jutussa? Tarkistin muuten yhdestä aiemmasta parvekepostauksesta, että lokakuun loppuun minulla nämä syyskukkahommat aina asettuvat. Olen siis tavoilleni uskollinen, piintynyt kesän venyttäjä :D