Pages

heinäkuuta 20, 2017

Alexander McQueen ja kesäkukkasia

Alexander McQueen SS17

Skotlantilaissuunnittelija Alexander McQueenin muoti on aina kiinnostanut minua. Tämä muotimaailman kauhukakara pystyi kerta toisensa jälkeen kohahduttamaan näytöksissä ja mallistoillaan. Milloin mallit ovat kävelleet kirjaimellisesti vedessä tai shokeeraavissa pääkallokuosi asuissaan valkoiset piilolinssit silmissään täysin ilmeettöminä catwalkilla. McQueenin päättötyökin muotiopiskelijana oli nimeltään Jack The Ripper Stalks His Victims. Viiltäjä-Jack, Britannian kuuluisin naisten murhaaja toimi nuoren opiskelijan innoittajana tätä mallistoa luotaessa.

Alexander McQueen SS17

McQueen eli rajun kiihkeästi ja kuoli valitettavan nuorena vuonna 2010. 40-vuotias suunnittelija ehti uransa aikana tehdä kuitenkin todella paljon. McQueen valittiin neljästi Britannian vuoden muotisuunnittelijaksi ja hän oli myös nuorin palkinnon saanut. Alexander palkattiin vain 27-vuotiaana huippumuotitalo Givenchyn luovaksi johtajaksi Pariisiin, jossa hän toimi 1996-2001. McQueen ehti tehdä töitä myös Guccin ja Puman kanssa sekä luoda mallistoja omalla nimellään.

Alexander McQueen SS17

Haaveilin keväällä 2015 pääseväni Lontooseen katsomaan Alexander McQueenin näyttelyä Savage Beauty Victoria & Albert -museossa kesällä. Olin selannut netistä kuvia tästä huikeasta näyttelystä jo vuonna 2011 kun se oli New Yorkin Metropolitan Museum & Art -museossa. Näyttely oli avoinna New Yorkissa vain kolme kuukautta mutta sen kävi katsomassa 650.000 ihmistä.  Koska siirryin toisen työnantajan palvelukseen kesällä 2015 ja minulla oli vain pari lomaviikkoa Lontoon reissu valitettavasti jäi. Harmittelen sitä vieläkin sillä tämä näyttely on  ehdottomasti "must so see"!

Alexander McQueen SS2017

Alexander McQueen SS17

Säännöllisesti seuraan aina netistä mitä uutta Alexander McQueenin mallistoihin tulee sillä vaikka itse suunnittelija on poissa hänen vaatteensa ja mallistonsa elävät edelleen. Englannin kuninkaallisissa häissä 2011 nähtiin Cambridgen herttuattaren Catherinen yllä McQueenin muotitalon hääpuku, joka oli muotitalon nykyisen johtajan Sarah Burtonin käsialaa. Herttuatar Catherine taitaa muutenkin olla Alexander McQueenin keulakuva Britanniassa. Lady Gagan jaloissa ja videoissa puolestaan vilahtelee Alexander McQueenin huikeita kenkiä, jotka ovat mitä mielikuvituksellisempia. Lady Gagan video Bad Romance on katsottava jo McQueenin asujen ja kenkien takia. Huikeita!

Alexander McQueen SS2017

Tämän postauksen ihanat kukkakuosiset kengät ja vaatteet ovat Alexander McQueen SS2017 mallistosta. McQueenin rock-henkisyys saappaissa on saanut väistyä kukkien tieltä vaikka onhan vähän niittejä silti jätetty mukaan. Ihastukseni niittisaappaisiin ja -nilkkureihin on muuten juurikin peräisin näistä Alexander McQueenin huikeista niittijalkineista. "Lottovoittoa odotellen" jatkan niiden ihailua edelleen mutta olisivathan ne todella rock-asenteella varustetut! Kyllä toki kukkakuosisetkin kävisivät. Ihania myös nuo läpikuultavat kukkaisvaatteet. Toisaalta SS17 mallistossa on myös jänniä "neulotun näköisiä" mekkoja. Ylläolevasta mekosta tulee joku mielleyhtymä isoäidinneliöihin :) vaikka tuo mekko onkin tehty ympyröistä. Hauska!

Alexander McQueen SS17

Kurkkasin pikaisesti myös tulevan syksyn ja talven Alexander McQueen AW17 malleja ja sielläkin ihania kukkia edelleen. Entäs sitten nuo korut! Minunlaiseni koruharakka tuntee vetoa myös niihin. 
Haaveileminen on hauskaa ja mukavaa sateisena lomapäivänä - ja kohta paistaa taas :)

Alexander McQueen AW17

Alexander McQueen AW2017


Kaikki postauksen kuvat on lainattu netistä.

heinäkuuta 18, 2017

Koivulahden Rapukartano tarjoaa elämyksiä sekä mielelle että kielelle



Navigaattoriin oli asetettu määränpääksi osoite Koivuseläntie 77 ja seuraava kohteemme Mänttä viikonloppureissulla olisi Koivulahden Rapukartano. Vilppulan keskustan jälkeen ylitimme idyllisen Kirkkosalmen sillan, Kalastajia pitkissä kahluusaappaissaan Savilahden puolella ja toisella puolella vilahti Vilppulan keltainen, vanha puukirkko koivikon keskeltä. Kirkkosalmessa näytti olevan myös vierasvenesatama, veneitä ja veneilijöitäkin.


Asfalttitie muuttui soratieksi kun käännyttiin Sammallammintielle. Pieni poni aitauksessa ja kauniita taloja vilahteli ohi. Paljon kauniita kesäkukkia poimittavaksi maljakkoon ojanpientareilla. Navigaattori kehoitti kääntymään taas ja ajotie tuntui kapenevan entisestään. Myös talot tien kahta puolen vähenivät ja metsä ympärillä näytti vain sakenevan. Matkaa määränpäähän olisi lähtöpisteestä vain reilut 10 kilometriä mutta jotenkin tuntui kun olisimme todellisen erämetsän keskellä. Voisiko täällä edes olla mitään vai oltiinko sittenkin ajettu jossain harhaan? Sitten tienviitta vasemmalle ja yhtäkkiä olimme ajaneet keskelle isoa hiekkapihaa ja saapuneet Rapukartanoon.


Ensimmäinen ajatus oli missä ihmeessä sitä nyt oikein mahdetaan olla? Minulla tuli mieleen vanhat karjalaiset perinnehirsitalot siis sellaiset mitä Bomba-talokin on Nurmeksessa. Parvekkeet ja rakennusten väritys vahvisti vain mielikuvaani. Lumo lifestyle blogin Tuuli näki taloissa yhtymäkohtia Coloradon hirsitaloihin. Myös erikoiset ylösalaisin maahan käännetyt puunrungot pistivät silmään tässä hiljaisuudessa. Vain linnunlaulua eikä yhtään liikenteen ääniä.


Jätimme auton parkkipaikalla ja samalla huomasimme nämä kaksi suloista harmaa norjanhirvikoiraa. Ulkoaitauksen asukit olivat valppaina ja totta kai haukullaan ilmoittivat myös isäntäväelle, että uusia vieraita oli tupsahtavat Rapukartanon pihapiiriin. Hyvää vahtikoira aineista molemmissa :) Kuulimme myöhemmin, että ovat oivallisia apulaisia myös metsästyksessä talon isännälle.



Rapukartanon isäntä ja yrittäjä Pasi Heinonen toivotti meidät tervetulleiksi. Pasin omille kotitiluksille on kymmenen vuotta sitten syntynyt tämä erikoinen ja upea kokonaisuus. Sukupolvenvaihdoksen myötä perinteinen maitotila on muuttunut uudenlaiseksi ravintola-matkailuyritykselle. Pasilla on jännän värikäs menneisyys eli hän on toiminut myös hieroja-fysioterapeuttina sekä Suomen naisten että miesten ampumahiihtojoukkueissa kiertäen ympäri maailmaa hiihtäjien kanssa. Tällä reissullamme minunkin alaselkääni vähän "rusitoitiin" kuntoon :)


Samoihin aikoihin kun maatila siirtyi Pasille 1995 oli Suomessa aloitettu täplärapujen istuttaminen rapuruton jälkeen Pirkanmaan reittivesille. Rapukartanon isäntä kaivoi tiluksille altaita rapujen kasvatusta varten, josta sitten on saatu sekä istukkaita vesistöihin että ruokarapuja ravintoloihin ja tukkuihin. "Mielessä virisi sitten myös ajatus miksei voisi itsekin perustaa rapuravintolaa" kertoi Pasi Rapukartanon syntymisestä. Pienestä ajatuksesta on siis kasvanut suuri ja upea kokonaisuus, jossa nyt oltiin ihmettelemässä ja tutustumassa. Olisi ollut todella mielenkiintoista nähdä näitä rapualtaita mutta aikataulumme ei antanut myöden piipahtaa siellä.


Rapukartanon jylhä päärakennus on hulppea - peräti 725m²! Sieltä löytyy sekä kokous- että ruokailutiloja. Alakerran yhden kokoushuoneen voi tarvittaessa muuttaa vaikka tanssitilaksi kun katossa roikkui jo valmiiksi discopallokin :) Päärakennukseen voi majoittua myös seitsemään huoneen (2-4 henkilölle). Pasin intohimo oli selkeästi saunatilat, joita löytyi paljon ja niiden suunnitteluun hän suhtautui intohimoisesti.



Rapukartanon päärakennuksen sisustuksessa näkyi erähenkisyys ja luonnolliset materiaalit. Vaikka tilat on varustettu nykyaikaisilla laitteilla on ne piilotettu siten ettei erähenkisyys kärsi tiloissa. Ikkunoista avautui kauniit näkymät Vuohiselän välkkyvään veteen. Ollaan muuten saman vesistön rannalla missä Metsä Tissue valmistaa mm. Lambi ja Serla papereita Mäntänlahden puolella. Silti tuntuu siltä kuin oltaisiin jotain erämaassa koska tänne ei kantaudu mitään liikenteen kohinaa tai hälyä. Vai järvellä huutavia kuikkia voi kuulla tai satunnaista koiran haukuntaa. Muuten voi vain nauttia luonnonrauhasta ympärillään ja antaa mielen levätä.



Rapukartanon ruokakonsepti on ollut alusta lähtien "lähiruokaa luonnosta". Pasi on osaomistajana mukana myös Serlachiuksen Gösta-ravintolassa. Keittiömestari Pekka Terävällä on sormensa pelissä myös täällä Rapukartanon ruokatarjonnan suunnittelussa. Koska ollaan Rapukartanossa täällä myös tarjoillaan rapua ympärivuotisesti. Riistaa - sorsaa, kyyhkysiä, hirveä, poroa, peuraa ja karhuakin - tarjoillaan paljon. Pasi käy koiriensa kanssa metsällä myös mutta karhun liha ostetaan. Totta kai ruokatarjonnassa käytetään paljon paikallista kalaa mm. kuhaa. Lähimetsästä käydään poimimassa mustikoita, villiyrttejä, nokkosenlehtiä ja korvasieniä. Altia valmistaa Rapukartanolle omaa tillikossua rapujuhliin. Äärimmäisen makoisaa tarjottavaa saimme mekin nauttia.


Kuvissa näkyvät kauniit kukka-asetelmat ovat mänttäläisen Pian Kukka-Puodin tekemiä. Seuraavana päivänä oli Rapukartanossa juhlat ja kauniit kukat oli tuotu jo valmiiksi paikan päälle. Kävimme Tuulin kanssa vielä seuraavana päivänä piipahtamassa pikaisesti Piian kukkakaupassa. Suloisen kaunis kukkakauppa ja sen ulkopuolella oli ainakin kesäkuussa sellainen kukista tehty hauska valokuvauskehys, jossa voi ikuistaa itsensä ottaen vaikka selfien.


Lisää majoitustiloja löytyy Merta-uudisrakennuksesta, joka valmistui 2013. Vanha päärakennus on siis aidosti vanha mutta majoituspuoli on tehty näyttämään vanhemmalta kun mitä se on. Aika taidokkaasti tehty! Pääsimme kiertelemään täällä Pasin opastuksella ja täytyy sanoa, että melkoisen hulppeita sviittejä ja premium huoneita löytyy vähän erilaisilla luontoteemoilla. Merrasta löytyy huonetiloja myös liikuntarajoitteisille. Ja totta kai myös erilaisia saunoja :)


Sviitit Hummeri ja Kuningasrapu tarjoavat oman saunan ja porealtaan sekä lisämajoitustilaa parvelta 2-3 henkilölle. Minua viehätti sisustuksessa se miten paljon täällä oli käytetty kotimaisia tuotteita. Plussaa! Kun kerran ollaan Suomessa pitää suomalaisuuten näkyä sillä Rapukartanossa käy paljon ulkolaisia vierailijaryhmiä. 



Merrassa on 18 premium huonetta ja yksi asunto pitkäaikaiseen asumiseen. Myös kaikissa näissä huoneissa on oma parveke ja huoneet on tehty luontoteemoittain. Tässä tunnnelmia hirvi- ja apilahuoneista. Vihreäteemaiset huoneet olivat myös rauhoittavan tyylikkäitä. 



Juuri ennen meidän vierailuamme oli valmistunut upouusi kokoustila Karhunpesä järvenrannalle. Olisi kyllä melko ainutlaatuista istua kokouksessa ja katsella sinistä järvenselkää. Tilasta löytyvät kaikki tarvittavat av-välineet ja mikä parasta tilan yhteydessä on myös oma grillikota. Eikä mikä tahansa kota vaan tämä on varustettu led revontulivaloilla. Täälläkin erämaa teema jatkuu luontevasti.


Rapukartano on oivallinen paikka järjestää erilaisia juhlatilaisuuksia. Päärakennuksen takaa löytyy myös kivinen alttari ja puinen risti häidenviettoa varten. Pasi kertoi, että useita vihkimisiä oli suoritettu luonnossa sinitaivaan alla näissä järvimaisemissa. Varmasti melko romanttinen ja erilainen tapa juhlistaa vihkimistä.


Seuraavaksi siirryttiin rantaa ja 12 henkilön vetävää savusaunaa katsomaan. Saunassa oli kylvetty aamupäivällä joten leppeä lämpö tulvahti vielä vasten kasvoja kun kurkkasimme sen mustanpuhuvaan sisäosaan. Tämä savusaunan erikoisuus on ulkopuolelle luonnonkivestä muurattu tyylikäs suihkutila. Edessä avautuu laituri, josta pääsee pulahtamaan järveen tai avantoon talvella. Vieressä myös nuotiopaikka istuskeluun tai vaikka grillaamiseen.


Vietimme Rapukartanossa muutamia tunteja aistien luonnon hiljaisuutta ja erämaan henkeä ympärillämme ennen siirtymistä takaisin "sivistyksen" pariin. Levännyt mieli ja kylläinen vatsa saivat aivosoluihin ihan uutta puhtia ja paluumatka tuntuikin nyt paljon lyhyemmältä.

Kiitos Pasi ja Rapukartano antoisasta iltapäivästä!


Aterian tarjosi Rapukartano.


heinäkuuta 15, 2017

Sympaattinen Café Ivan & Alexander Inkoossa


Minä rakastan paikkoja, joihin liittyy tarinoita ja historian lehtien havinaa. Rakastan myös vanhoja punamultaisia taloja maaseudulla viljapeltojen keskellä ja Suomen kesää. Tänään ensimmäisen kesälomapäiväni kunniaksi pääsin vihdoin ja viimein vierailemaan Krämarsin luomutilan kesäkahvilassa Café Ivan & Alexanderissa. Ystäväni Minna vinkkasi tästä paikasta jo viime kesänä mutta en ehtinyt matkustaa silloin Inkooseen. Kesäkahvila Ivan & Alexander on nimittäin auki vain heinäkuussa joka päivä klo 12-19. Tänään oli juuri täydellinen päivä piipahtaa maalaisidyllissä nauttimassa kupilliset kuumaa ja jotain hyvää kyytipojaksi.


Kuvittelin ajavani Inkoon keskustaan päin mutta onneksi tarkistin netistä, että kesäkahvila löytyy osoitteesta Krämarssvängen 51 siis läheltä Mustion linnaa. Sinnekin olisi tehnyt mieli mennä mutta toisella kerralla kun on paremmin aikaa. Cafe Ivan & Alexander on vanhassa renkituvassa luomutilan pihapiirissä. Täällä tuli samanlainen fiilis kun joskus Ravintolapäivässä mennessään vieraan ihmisen kotiin syömään. Nyt tosin istuttiin isojen kastanjapuiden alla olevissa kodikkaissa istuinryhmissä. Renkituvan seinässä olisi ollut myös viehättävä "syvennys" kahdelle. Toki sateisella säällä voi tuvan sisälläkin istuskella nauttien talon tarjoamista luomuherkuista ja miljööstä.


Luomutilan emäntä Nina Långstedt istahti seuraamme kastanjanpuun alle kertomaan mistä kesäkahvila on oikein saanut nimensä. Krämarsin tilalla asui jatkosodan aikaan 1940-luvulla ainakin yhden kesän ajan kaksi venäläistä sotavankia Ivan ja Alexander. Sota-aikana Suomessa oli n. 64000 venäläistä sotavankia, joista ainakin muutama tuhat asui ja sai työskennellä maatiloilla. Muistan omien isovanhempieni kertoneen myös Vihtiin sijoitetuista vangeista. Apua maatiloilla tarvittiin kipeästi kun omat miehet olivat sodassa.


Venäläinen Ivan oli ollut nuori poika eikä hän ollut koskaan ennen nähnyt polkupyörää. Ninan isoäiti oli antanut hänen ajaa polkupyörällään jos maataloustöistä oli ollut vapaata. Vankeja ei säännöistä huolimatta oltu lukittu yöksi renkitupaan ja Ivan oli ollut ainakin yhden yön poissa tapaamassa muita vankeja. "Vangit söivät tuolla tuvassa ja isoäitini kertoman mukaan kaikki ruoka mitä Ivanille ja Alexanderille tuotiin syötiin aina loppuun. Kuitenkin vankien lähdettyä isoäiti oli huomannut, että kaappi oli täytetty ruualla ilmeisesti pahan päivän varalle." kertoi Nina.

Kun vangit sitten myöhemmin vietiin junalla takaisin Venäjälle (Neuvostoliittoon) olivat Ivan ja Alexander jättäneet kirjallisen viestin Ninan isoisälle Krämarsin isännälle Valtterille, että he ottaisivat yhteyttä. Valitettavasti tuota viestiä ei ole jäljellä ja eikä renkituvan vangeista kuulunut enää mitään.

Café Ivan & Alexanderin seinältä löytyy kolumni, jonka Nina on kirjoittanut lehteen. Minusta on upeaa, että hän on tehnyt unelmastaan pitää kesäkahvilaa totta ja jakanut tämä koskettavan tarinan myös meille kahvilavierailla. Jos luette tuon tekstin niin sieltä löytyy paljon yhtymäkohtia tämän päivän maailmanmenoon ja meidän asenteisiin. "Vi ska bry oss varandra, so där som människorna gör, för vad är vi annars?" Upeasti sanottu!



Kesäkahvilan tuotteet ovat kotona leivottuja ja niihin on käytetty onnellisten kanojen munia. Pihalla tepasteli kukko, kanajoukko ja oli siellä pieniä kananpoikasiakin. Nämä erikoisen näköiset kanat ovat Tyrnävän maatiaiskanoja. Tämä harvinainen maatiaiskanakanta on hauskan monivärinen. Nämä onnelliset kanat mennä viipottivat pitkin pihapiiriä ja poikaset siellä emokanan perässä kipittäen. Ne todella näyttivät onnellisilta!

Kahvilassa oli suolaista piirakkaa mutta me päädyimme ottamaan marenkiherkkua, jonka päälle oli kerätty ihan oikeita metsämansikoita. Nämä olivat muuten ensimmäiset tämän kesan metsämansikat, joita pääsin maistelemaan. Oman salaisen mansikkapaikkani marjat eivät ihan vielä ole kypsiä. Ehkä huomenna pääsen herkuttelemaan niillä. Tarjolla oli myös gluteenittomia tuotteita. Minulle käytiin vielä tekemässä oma annos marenkiherkkua kun valmiiden päällä oli pähkinöitä. Mukit olivat kaikki ihanan värikkäitä ja siellä joukossa yksi mansikkamuki. Itselläni on kotona tätä samaa mansikkasarjan lautasia ja kahvikuppeja - niin kesäistä! Myös Ahvenanmaan pannukakkua kermavaahdon ja hillon kanssa olisi ollut kylmävitriinissä omnomnom....silmät taas söivät enemmän kuin vatsa veti.


Perheen poika oli yhdessä serkkunsa kanssa tehnyt nämä liikuttavat tekstit tarjoilupöydän yläpuolelle roikkumaan pyykkipojilla narusta. Hän muuten rahasti meidän kahvit lisukkeineen ja rahojen käsittelykin sujui ihan äärettömän näppärästi vaikka ikää ei tainnut olla kuin 10 vuotta. Ihana vesseli!

Oma eksoottisuus paikkaan tulee Workaway-nuorista. Iloinen ranskalainen Penelope ja englantilainen avulias maataloutta opiskellut tyttö (anteeksi unohdin nimen) auttoivat valitsemaan herkkuja kahvilassa. Täällä vaihdettiin poskisuudelmia ja iloinen puheensorina täytti paikan kun heidän ystäviään tuli käymään kahvilassa. Mieletön mahdollisuus nähdä maailmaa ruoka- ja majoituspalkalla keräten samalla kokemuksia itselleen.



Kahvilan yhteydestä voi ostaa myös luomumansikoita ja perunoita. Nina kertoi, että he luomuviljelevät kauraa ja hernettä. Krämarsin tila tuottaa gluteenitonta kauraa, puhdas kauraa eli missään viljely- tai prosessivaiheissa se ei joudu kosketuksiin muiden viljojen kanssa. Huomasin kahvilan Facebook-sivuilta, että tilalla on järjestetty myös villivihannes kursseja.



Kahvilan viereisestä rakennuksesta löytyi myös pieni "garagesale" jossa voi piipahtaa kahvittelun jälkeen katsomaan olisi siellä jotain aarteita kotiinviemiseksi. Ainakin ihania patenttikorkillisia pulloja ja kivoja astioita näytti olevan. Kannattaa ehdottomasti kurkata kun sulattelee kahvilan herkkuja ja katsastaa pihapiiriä.


Vielä ehtii piipahtamaan ja herkuttelemaan Café Ivan & Alexandersiin Inkooseen! 
Kiitos tarjoiluista ja tarinoista  

heinäkuuta 12, 2017

"Säästä aikaa, tule palveltavaksi" Wiipurin Korsettiin

Yhteistyössä Wiipurin Korsetti

Rakastan kauniita alusvaatteita  Pitsit, koristeet ja pieni ylellisyys alusvaatteissa saavat arjenkin tuntumaan juhlalta. Jo isoäitini opetti minulle aikoinaan, että pukeutumisen ydin ovat oikeanlaiset ja todella sopivat alusvaatteet. "Kunnon alusvaatteet ovat kaiken A ja O!" Alusvaatteiden tulee olla kuin toinen iho ei siis liian isoa tai liian pientä päälle. Niillä voidaan korostaa ja häivyttää tarvittaessa.

Tuntuu hassulta, että me suomalaiset naiset emme kuitenkaan ole mitään alusvaatteiden suurkuluttajia vaikka kauniista alusasuista pidämmekin. Muistan lukeneeni, että suomalainen nainen ostaisi keskimäärin 1,6 rintaliivit vuodessa! Mikäli em. tieto todella pitää paikkansa on se käsittämättömän vähän. Mutta toisaalta tämän ymmärtää koska vaikka alusvaatteet ovat ihania on niiden ostaminen ikävää ja hermoja raastavaa puuhaa. Oikein koon löytäminen ilman myyjän opastusta on tuskallista ketjuliikkeissä ja päälle pukeminen ja toisen mallin/koon hakeminen tilalle hiostavaa.


Wiipurin Korsetti on kohta 100 vuotta vanha naisten alusasujen erikoisliike HelsingissäLiike perustettiin Viipuriin jo vuonna 1918 (miettikää vuosi Suomen itsenäistymisen jälkeen!). Liikkeen nykyisen omistajan Anu Erosen isoäiti Anna-Liisa Seitsola työskenteli Erikoiskorsettiliike Hilma Rouvisella 1900-luvun alussa. Vuonna 1938 hän osti liikkeen Rouviselta ja se nimettiin Viipurin Erikoiskorsettiliikkeeksi. Nykyään nimi on lyhennetty Wiipurin Korsetti muotoon vaikka lyhenne on edelleen logossa WEK. Kun sota alkoi liike siirrettiin Mikkeliin ja samalla avattiin liike myös Helsinkiin (Pohjoinen Rautatiekatu 11)


Kun Anu oli 3-vuotias isoäiti kuoli ja hänen äitinsä Marja-Liisa Eronen jatkoi liikkeen pitämistä. Liiketila siirtyi osoitteeseen Arkadiakatu 10, jossa se toimikin seuraavat 40 vuotta. Minä muistan käyneeni tässä liikkeessä isoäitini kanssa joskus ikuisuus sitten lapsuudessani. Muistan elävästi sellaiset pienet mallinuket näyteikkunassa, jotka muuten ovat liiketilassa vieläkin. 
Nykyään liikettä siis pitää Anu kun hän toteutti sukupolvenvaihdoksen äitinsä kanssa syksyllä 2016. Liike on siirtynyt 2009 viereiseen taloon, Arkadinkatu 8. Liiketila on nyt kivasti kulmauksessa ja sen ikkunoista avautuu näkymä Eläinmuseolle ja Sokos Hotel Presidenttiin. Liiketilaan tulvii paljon luonnonvaloa isojen ikkunoiden kautta ja se on mukavan tilava.  
Anu kertoi, että Wiipurin Korsertin liikeajatuksen ydin on "Säästä aikaa, tule palveltavaksi." eli täällä ostajaa varten on myyjä avustamassa alusasujen valinnassa. Usein alusasuja ostaessaan ei välttämättä muista omaa kokoaan oikein mutta täällä on harjaantunut silmä ja apuna mittanauha jotta koko saadaan selville. Ja täytyy myöntää, että omalta osaltani Anu selvitti heti oikean koon ja ehdotti minulle sopivia malleja. Käsittämätöntä ammattitaitoa! 

Prima Donna Twist "Only you" (Belgia) on herkullisen mehukkaan värinen t-paita liivi-setti. Anu kertoi, että raidat ovat taas kuuminta hottia ja tämä ihonväri-oranssi raidoitus antaa jännän vaikutelman läpinäkyvyydestä vaikka liivien kupit ovatkin vuoratut. Kaarituellinen malli ja samaan sarjaan kiva housuosa myös. Näyttää upealta hieman päivettynyttä ihoa vasten.


Simone Perele "Wish" (Ranska) alusasusetti on viettelevän kaunis ja parhainta Calais-pitsiä (Leavers lace). Nämä puoliksi vuoratut push-up liivit ovat todellinen alusasujen helmi. Irralliset lisätäytteet antavat nostetta sinne minne sitä halutaan. Kaarituelliset ja äärimmäisen kauniit. Näissä tulisi varmasti ihan prinsessa olotila...


Empreinte Cassiopeia (Ranska) alusasut on tehty ihanan pehmeästä pitsistä. Niiden muotoon prässätyt kupit ovat mukavat kuin "toinen iho", Anu kertoi. Läpinäkyvä mutta silti laadukas pitsi on peittävä ja kaarituellinen malli myös tukee. Minusta näissä oli eleganttia juhlavuutta ja voisin hyvin kuvitella meneväni johonkin tärkeää illanviettoon tässä alusasusetissä. Tulisi juhlava olo!




Empreinte Cassiopee löytyy myös vähän räväkämmässä sähkönsinisessä värissä. Tuo liiviosan ympärystä kiertävä pitsi oli myös kaunis yksityiskohta. Aika täydelliset sanoisin! Sininen ei ole yhtään hassumpi väri alusasuissa.


Pääsin nappaamaan kuvan kun Anun äiti teki morsiuskorsettia asiakkaalle. Vaikka sukupolvenvaihdos on tehty hän käy vielä tekemässä erikoistöitä liikkeessä ja erittäin näppärästi työskentely sujui edelleen. Wiipurin Korsetti tekee myös alusasujen korjaus- ja muutospalveluita. Liikkeestä on mahdollista saada myös proteesitaskuja uima-asuihin ja rintaliiveihin sekä tukiliivejä.


Marie Jo Sofia (Belgia) vuoratuissa kupeissa on leikitelty tyylikkäästi ranskalaisella pitsillä ja pliseeratulla kankaalla. Balconette-malli antaa geometrisen muodon miehustaan. Kaarituelliset ja äärimmäisen naiselliset. Tuo pliseeraus on juuri nyt muutenkin muodissa kovin pinnalla.



Anu korosti, että myös urheillessa ja liikkuessa pitäisi olla kunnolliset urheiluliivit. Saksalaiset Anita urheiluliivit lanseerattiin vuoden alussa Munchenin SPO urheilumessujen yhteydessä ja ne saivat Health & Fitness luokan kultamitalin. Kupissa ohuet vuoraukset peittävät hyvin jättäen ulkoreunat ja keskiosan hengittäväksi liikkuessa. Tukevuusasteikolla 4-luokka (luokat 1-4: 4 tukevin). Ilman kaaritukia. Tuolla kuvan takaosassa näkyy Wiipurin Korsetin WEK logo :)




Marie Jo L'aventure BOB (Belgia) ovat jännän väriset. Anu kertoi, että vaaleanpunainen on uusi ihonväri. Pisaran muotoiset kupit peittävät hyvin ja ovat ideaalinen t-paitojen ja neuleiden alla. Näillä saavutetaan se "invisible" olotila. Kauniin pelkistetty malli irrotettavilla ruseteilla ja kaunis alaosa löytyy myös tähän alusasusettiin.


Sokerina pohjalla Anu näytti minulle ihanat vintage aamutossut Ranskasta. Pieni korko ja strutsinsulista tehty koriste edessä - voiko näitä naisellisempia ollakaan! Aamutossuja löytyy vaaleanpunaisena ja luonnonvalkoisena. So chic! Näistä tuli joku mielleyhtymä vanhoihin elokuviin ja äärimmäisen naisellisiin näyttelijöihin...


Jos haluat asiantuntevaa, nopeaa ja erittäin ystävällistä palvelua alusasujen valinnassa kannattaa ehdottomasti suunnata Arkadiankadulle Wiipurin Korsettiin. Tulet hämmästymään miten nopeasti ammattitaitoinen henkilökunta selvittää sinun oikean kokosi ja valitsee sopivaa sovitettavaa. Liikkeessä on mahdollista järjestää myös asiakasiltoja ja vaikkapa polttarit tulevalle morsiammelle.

Minua Wiipurin Korsetissa viehättää se, että tämä kivijalkakauppa on ollut pystyssä kohta 100 vuotta ja suurimman osan ajastaan vielä lähes samassa korttelissa. Asiakkaita on palveltu jo kolmessa sukupolvessa. Wiipurin Korsertissa on alunperin tehty itse rintaliivejä. Vielä tänäkin päivänä liikkeen takatilossa surisee ompelukone kun erikoistöitä, tukiliivejä, proteesitaskuja ja korjauksia tehdään.

Ihana liike ja kiitos Anulle esittelystä